Työyhteisön sosiaalinen tuki etätyöntekijöiden kokemana

Kirjoittanut Hanna Tenhunen

Viimeaikaisessa työelämäkeskustelussa on usein viitattu muutokseen. Muutos – olipa se sitten ulkoisesta ympäristöstä tai organisaatioiden omista lähtökohdista juontuvaa – aiheuttaa tarpeen muokata toimintatapoja (Mamia 2007, 10, 15). Työorganisaatioissa eräs tapa vastata muutosten aiheuttamiin haasteisiin on ollut omaksua erilaisia joustavuuden muotoja, joita voidaan luokitella määrällisiin, laadullisiin ja taloudellisiin joustoihin. Nämä joustavuuden alueet eivät kuitenkaan kata kaikkia keinoja: monilla työpaikoilla sovelletaan nykyään myös erilaisia työajan ja -paikan joustoja. (ks. esim. Julkunen 2008, 106–107.) Eräs paikan suhteen joustava työn muoto on etätyö. Etätyön käsitettä on määritelty lukuisin eri tavoin. Pääsääntöisesti etätyöllä viitataan kuitenkin järjestelyyn, jossa työntekijän tekee osan viikosta töitä muualla kuin varsinaisella työpaikallaan. Etätyössä keskeistä onkin työympäristön muutos: sen sijaan työtehtävät pysyvät paikasta riippumatta samanlaisina. (Uhmavaara ym. 2005, 29–29.)

Etätyön tekeminen on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Etenkin ylemmät toimihenkilöt tekevät suhteellisen runsaasti etätyötä: tutkimustiedon mukaan noin kolmannes ylemmässä toimihenkilöasemassa olevista tekee etätyötä viikoittain tai jopa päivittäin. (Lyly-Yrjänäinen 2018, 69–70.) Etätyön kehittymisen keskeisenä edellytyksenä on ollut se, että entistä useamman työntekijän työ mahdollistaa muualla kuin työpaikalla työskentelyn. Tämän taustalla ovat puolestaan esimerkiksi työn tietoistuminen ja siihen liittyvä teknologian kehitys. (Vartiainen ym. 2005, 4–5; Allen, Golden & Shockley 2015, 41.)

Päätinkin aiheen ajankohtaisuuden innoittamana valita etätyön pro gradu -tutkielmani kontekstiksi. Omassa tutkimuksessani määritin etätyön työksi, jota tehdään keskimäärin vähintään kaksi kokonaista työpäivää viikossa kotona tai kotia vastaavassa paikassa. Lisäksi käsitin tutkielmassani etätyön olevan työsuhteista työtä: toisin sanoen esimerkiksi kotona töitä tekevät yrittäjät ja freelancerit jäivät etätyömääritelmäni ulkopuolelle.

Sosiaalipsykologisen näkökulman tutkielmaani tuo tarkastelun keskittäminen sosiaaliseen tukeen, joka liittyy kiinteästi ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Etätyön tapaan myös sosiaalista tukea on määritelty monilla tavoilla. Yleisluontoisesti sosiaalisella tuella voidaan kuitenkin viitata erilaisiin sosiaalisista suhteista saataviin resursseihin (Cohen & Syme 1985). Nämä resurssit voivat tarkoittaa monenlaisia tuen muotoja: sosiaalinen tuki on sekä tunnetukea, tietotukea, palautetta että konkreettista apua (vrt. House 1981). Sosiaalisen tuen on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin, työtyytyväisyyteen, motivaatioon, tuottavuuteen sekä organisaatioon sitoutumiseen ja samaistumiseen (Mikkola 2009; Collins, Hislop & Cartwright 2016, 162). Listauksesta voidaan päätellä, että sosiaalinen tuki on keskeinen tekijä sekä työntekijöiden hyvinvoinnin että organisaatioiden menestyksen kannalta.

Päädyin tutkielmassani tarkastelemaan etätyöntekijöiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta heidän omassa työyhteisössään. Sosiaalisen tuen tarkastelu etätyökontekstissa on olennaista ja mielenkiintoista, sillä etätyö saattaa vaikuttaa eri paikoissa olemisen vuoksi ihmisten välisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen työyhteisössä ja tätä kautta sosiaaliseen tukeen. Pyrin tutkimuksessani ensinnäkin saamaan selville, millaiset tekijät ovat yhteydessä etätyötä tekevien kokemukseen sosiaalisesta tuesta työyhteisössä. Lisäksi tavoitteenani oli selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalisella tuella on etätyöntekijöille. Tutkimustani varten haastattelin seitsemää etätyöntekijää kahdesta eri organisaatiosta. Päädyin laadulliseen teemahaastatteluun, sillä halusin tutkimukseni kautta saada mahdollisimman hyvin esille etätyötä tekevien omia kokemuksia, ajatuksia ja tulkintoja.

Tutkimukseni perusteella etätyötä tekevien kokemukseen sosiaalisesta tuesta ovat yhteydessä sosiaalisen tuen tarpeeseen, saatavuuteen ja tulkintaan liittyvät seikat. Tuen tarpeen voi nähdä määrittävän ihmisen kokemusmaailmassa sitä, kuinka hyödylliseksi sosiaalinen tuki koetaan. Tätä voi havainnollistaa ajatusleikin kautta: kokisitko itse esimerkiksi hyvin hallitsemassasi työtilanteessa saamasi neuvot hyödyllisiksi ja myönteisiksi? Tarpeeseen voi vaikuttaa yleisempi sosiaalisuuden tarve, tilanne, työn luonne ja tuen tarpeen muokkautuminen sopeutumisen ja vertailun kautta.

Myös sosiaalisen tuen saatavuus vaikuttaa ymmärrettävällä tavalla kokemukseen tuesta: se, onko tarvittavaa tukea saatavilla, on keskeinen seikka tukikokemuksen kannalta. Löysin aineistostani neljä tuen saatavuuteen vaikuttavaa osatekijää. Ensinnäkin sosiaaliset suhteet ovat sekä olemassaolonsa että ominaisuuksiensa kautta yhteydessä tuen saatavuuteen. Toiseksi vuorovaikutuksen muoto eli sen kasvokkaisuus tai välittyneisyys ja se, kuinka tuen hakemiseen vuorovaikutuksessa reagoidaan, on merkityksellistä tuen saamisen kannalta. Tutkimukseeni osallistuneet toivat esille, että erityisesti välittämisen ilmaisu sekä tiedon jakaminen ja avun hakeminen saattaa olla teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa haastavaa. Sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen lisäksi myös kohtaamismahdollisuudet ja etätyöntekijöiden oma toiminta ovat huomionarvoisia tekijöitä tuen saatavuuden näkökulmasta.

Kolmas sosiaalisen tuen kokemukseen yhteydessä oleva tekijä on tutkimukseni perusteella tuen tulkinta. Jos toisen toimia ei mielletä tueksi, eivät ne jäsenny osaksi tukikokemusta. Aineistostani oli löydettävissä kahdenlaisia tulkintoja: tulkintoja sosiaalisen tuen tasosta (esim. ”äärimmäisen hyvällä tasolla”) ja tulkintoja siitä, onko toisen toiminta sosiaalista tukea ollenkaan. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä toimii erään haastateltavani kertoma tilanne, jossa hän oli aluksi tulkinnut esimiehen keskusteluhalukkuuden ilmaisun epäluottamuksen osoitukseksi. Havaitsijan hyödyntämä tulkintakehys vaikuttaa siten siihen, käsitetäänkö toisen käyttäytyminen tueksi.

Etätyökokemukseen yhteydessä olevien tekijöiden lisäksi tarkastelin tutkielmassani, millaisia merkityksiä sosiaalisella tuella on etätyöntekijöille. Tutkimukseni perusteella tuella on etätyötä tekeville sekä emotionaalista että välineellistä merkitystä. Sosiaalinen tuki voi edistää tunteita omasta arvokkuudesta, työyhteisöön kuulumisesta ja turvautumismahdollisuuksista. Lisäksi tuki voi edesauttaa aikaansaamista ja itsen tai organisaation kehittymistä sekä helpottaa asioita esimerkiksi työn ja muun elämän yhteensovittamisen suhteen. Näistä kaikista merkityksistä voidaan päätellä, että sosiaalisen tuen välityksellä voidaan saada aikaan lukuisia positiivisia lieveilmiöitä työyhteisössä.

Näkemykseni mukaan jokaisen etätyön aloittamista pohtivan työntekijän ja etätyön omaksumista suunnittelevan organisaation kannattaisi miettiä ratkaisuaan myös sosiaalisen tuen näkökulmasta, sillä tukeen liittyvillä seikoilla voi olla huomattavaakin merkitystä työhyvinvoinnin ja työn tehokkuuden kannalta. Lisäksi – huolimatta tämän kirjoituksen mutkia oikovasta tiivistyksestä – tulisi viisaita etätyöpäätöksiä tehdessä huomioida yksilöllinen rikkaus: yhden välttämättömyys voi olla toiselle yhdentekevyys ja kolmannelle kauhistus.

Linkki tutkielmaan: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20190696/urn_nbn_fi_uef-20190696.pdf

Lähteet

Allen, Tammy D., Timothy D. Golden & Kristen M. Shockley. 2015.”How effective is telecommuting? Assessing the status of our scientific findings.” Psychological Science in the Public Interest 16:2, 40–68.

Cohen, Sheldon & S. Leonard Syme. (toim.) 1985. Social support and health. Lontoo: Academic Press.

Collins, Alison M., Donald Hislop & Susan Cartwright. 2016. “Social support in the workplace between teleworkers, office-based colleagues and supervisors.” New Technology, Work and Employment 31:2, 161–175.

Golden, Timothy D. 2007. “Co-workers who telework and the impact on those in the office: Understanding the implications of virtual work for co-worker satisfaction and turnover intentions.” Human Relations 60:11, 1641–1667.

House, James S. 1981. Work stress and social support. Massachusetts: Addison-Wesley Publishing Company.

Julkunen, Raija. 2008. Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino.

Lyly-Yrjänäinen, Maija. 2018. Työolobarometri 2017. Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 3/2018. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Mamia, Tero. 2007. “Johdanto: yhteiskunnan ja työn organisoinnin muutoksesta ja niiden tutkimisesta.” Teoksessa Tietoyhteiskunta ja työorganisaatioiden muutos, toim. Tero Mamia & Harri Melin. Turku: Turun yliopiston sosiologian laitos, 8–24. Sosiologian tutkimuksia A-sarja.

Mikkola, Leena. 2009. ”Sosiaalinen tuki työssä: katsaus 2000-luvun tutkimuskirjallisuuteen.” Prologi. Puheviestinnän vuosikirja, 26–47.

Uhmavaara, Heikki, Jukka Niemelä, Harri Melin, Tero Mamia, Anita Malo, Jaakko Koivumäki & Raimo Blom. 2005. Joustaako työ? Joustavien työjärjestelyjen mahdollisuudet ja todellisuus. Työpoliittinen tutkimus 277. Helsinki: Työministeriö.

Vartiainen, Matti, Johan Lönnblad, Anssi Balk & Kari Jalonen. 2005. Mobiilin työn haasteet. Työpoliittinen tutkimus 269. Helsinki: Työministeriö.

Mainokset
%d bloggers like this: