Itsenäisiä ihmisiä

Kirjoittanut Sari Hiltunen

Ajatus yksin elävästä naisesta tuo monille mieleen heteronormatiivisen kulttuurin tarjoamat stereotypiat kiireisistä, itsekeskeisistä ja bilettävästä citysinkusta tai takakireistä vanhoistapiioista. Näiden negatiivisesti latautuneiden stereotypioiden tarkoituksena on ollut pitää sosiaalista järjestystä yllä, jotta 1900-luvulle leimallinen ydinperhemalli ei kyseenalaistuisi eikä patriarkaalinen järjestys horjuisi. Sosiaalisen järjestyksen ylläpito stigmatisoimalla ja patologisoimalla yksinäisyyttä on aiheuttanut yksineläjille psykososiaalista haittaa. (Coplan & Bowker2014, 5-6; DePaulo 2014, 312; Mäkinen 2008.) Suljettu perhekeskeisyys ennakkoluuloineen tekee yksin elävistä ulkopuolisia ja voi aiheuttaa yksin elävälle yksinäisyyttä ja eristäytymistä (Morgan 1996, 6-7).

2000-luvulla kaupungistuminen kiihtyy kiihtymistään ja sosiaalinen järjestys on muutoksessa, kun yksin elämäinen lisääntyy. (Jamieson & Simpson 2013, 34). Suomessa yleisintä yksin asuminen on Helsingissä, missä joka toisessa asunnossa asutaan yksin (Borg & Keskinen 2016, 16). Yksin asumisen erityispiirre niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on naisten yksin asuminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 naisista 27 prosenttia asui yksin (STV Vuosikatsaus 2016, 7). Yksin elävät naiset ovat kasvava, mutta tällä haavaa suhteellisen näkymätön ryhmä.

Naisten yksin elämisen lisääntymiseen ovat vaikuttaneet naisten aseman kohentuminen eli mahdollisuus opiskeluun ja työntekoon, kaupunkien väestömäärän kasvu, kommunikaatioteknologian mullistus, yleinen vaurastuminen ja yhteiskuntien muuttuminen ystäväkeskeisiksi. (Klinenberg 2012, 185–186, 211–213; Saari 2009, 106–118.) Tasa-arvo ja ehkäisy ovat mahdollistaneet naisille kehollisen itsemääräämisoikeuden, ja he voivat tehdä tietoisia ratkaisuja oman elämänsä suhteen.

Naisten lisääntyneestä yksin elämisestä huolimatta monet yksin elävät ja lapsettomat naiset kantavat edelleen normipaineesta johtuvaa stigmaa. Naisiin liitettyjen normien takia yksin eläviä naisia syytetään helposti ihmissuhdeongelmaisiksi ja itsekeskeisiksi. Lisäksi he joutuvat selittelemään, miksi he eivät ole parisuhteessa tai miksei heillä ole lapsia. Lapsettomuus, parisuhteettomuus ja yksin eläminen koetaan edelleen normatiivisten käsitysten valossa sosiaalisena epäonnistumisena. (Dakash 2016, 107; Mäkinen 2008, 183; Reynolds & Wetherell 2003, 2-3.) Konkreettisesti lapsettomiin ja itsenäisesti eläviin naisiin kohdistettu normipaine ilmenee esimerkiksi vihareaktioina (Hukkanen, 2018).

Vaikka yksin elävät naiset kohtaavat negatiivisesti viritettyjä ennakkoluuloja, olen havainnut ympärilläni monia elämästään nauttivia itsenäisiä naisia. Päätin tutkia aihetta pro gradu -työssäni, koska minua kiinnosti tyytyväisten itsenäisesti elävien naisten kyky kestää ja käsitellä normipainetta ja mahdollista yksinäisyyden kokemusta. Haastattelin yhdeksää naista saadakseni selville, mistä elementeistä heidän hyvä elämänsä rakentui.

Aineistoni pohjalta päättelin, että normipaineelta suojaavia ominaisuuksia ovat hyvä itsetunto, vahva itseohjautuvuus ja liberaali maailmankuva. Yksinäisyydeltä suojaa antoivat aktiivinen ja sosiaalinen elämänasenne, halu elää itsenäisesti, viisaus ja kyky ratkaista yksinäisyyden tunteita.

Peilasin löytämiäni ominaisuuksia ja elämäntaitoja resilienssin teorioihin. Resilienssi tarkoittaa kykyä kukoistaa ja selviytyä vastoinkäymisistä huolimatta. Käyttämiäni resilienssin määritelmiä olivat kyky myönteisyyteen ja tunteiden hallintaan, kyky rakentaa mielekkäitä ihmissuhteita ja kyky itseohjautuvuuteen (esim. Madewell & Ponce-Garcia 2016).

Aineistoni pohjalta päättelin, että resilienssiä normipaineille kehittivät uskallus elää itsenäisesti ja taito huolehtia itsestään. Kun yksilö oppii toimimaan itsenäisesti, olemaan yksin ja huolehtimaan itsestään, hänen itsetuntonsa ja kykynsä itseohjautuvuuteen vahvistuvat. Hyvä itsetunto ja vahva itseohjautuvuus antoivat suojan ennakkoluuloille ja kyvyn muovata elämäänsä.

Resilienssiä yksinäisyyden kokemusta kohtaan rakensivat kyky nauttia yksinolosta ja löytää oma tapa elää. Ne auttoivat löytämään syvän yhteyden itseen ja selkeyttivät identiteettiä. Päättelen, että yhteys omaan minuuteen suojelee yksinäisyyden tunteelta ja identiteetin selkeytyminen mahdollistaa tyydyttävien ihmissuhteiden rakentamisen. Epätyydyttävät ihmissuhteet lisäävät yksinäisyyden kokemusta, kun taas hyvät suhteet vahvistavat yhteyttä toisiin (esim. Jamieson & Simpson 2013).

Itsenäisesti elävä joutuu kohtaamaan vaikeita tunteita ja turvattomuutta. Havaitsin, että ongelmat ja niiden onnistunut läpikäyminen synnyttivät haastatelluille positiivisia kierteitä. Suurista haasteista huolimatta itsenäinen elämä voi kasvattaa ja vahvistaa yksilöä ja rakentaa resilienssiä. Keskeistä on oppia konkreettisia selviytymisen taitoja ja rakentaa itsenäisesti elävän identiteettiä. Päättelin, että itsenäisen identiteetin rakentuminen sai haastatellut ottamaan itsestään kokonaisvaltaisen vastuun. Itsestä vastuun ottaminen mahdollistaa aktiivisuuden ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan. Itsenäisesti elävän ei pidä suostua elämään ulkopuolisina, vaan ottaa paikka yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Itsenäisen elämän haasteita huolimatta aineistosta saturoitui haastattelemieni naisten vahva halu elää itsenäisesti ilman perhettä, parisuhdetta tai lasta. Haastattelemani naiset halusivat laajentaa naiskuvaa ja kokivat, ettei perinteinen naisen rooli sopinut heille. He halusivat määritellä itsensä ja toiset ihmisiksi ilman sukupuoliin liitettyjä roolioletuksia.

Aineistoni pohjalta voin väittää, että itsenäisestä elämästä voi oppia nauttimaan. Itsenäisen elämän helmiä haastatelluille olivat vapaus ja oma tila. Niiden puitteissa he saivat kehittää itseään ja muovata elämäänsä.

Linkki pro gradu -tutkielmaan: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181347/

Lähteet:

Borg, Pekka & Keskinen, Vesa (2016) Yksin, yksilö, yksinelävä? Teoksessa: Väliniemi-Laurson, Jenni; Borg, Pekka & Keskinen Vesa (toim.) Yksin kaupungissa. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, s. 12–25. Saantitapa: https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/16_04_25_yksin_kaupungissa_valiniemilaurson_borg_keskinen.pdf

Coplan, Robert J. & Bowker, Julie C. (2014) All Alone: Multiple Perspectives on the Study of Solitude. Teoksessa: Coplan, Robert J. & Bowker, Julie C. (toim.) The Handbook of Solitude. Psychological Perspectives on Social Isolation, Social Withdrawal, and Being Alone. Malden & Oxford: Wiley Blackwell, s. 3–13.

Dakash, Susanna (2016) Tasapainottelua ääripäiden välillä: yksineläjänaisen identiteettiä rakentamassa. Teoksessa: Väliniemi-Laurson, Jenni; Borg, Pekka & Keskinen Vesa (toim.) Yksin kaupungissa. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, s. 105–116. Saantitapa: https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/16_04_25_yksin_kaupungissa_valiniemilaurson_borg_keskinen.pdf

DePaulo, Bella (2014) Single in a Society Preoccupied with Couples. Teoksessa: Coplan, Robert J. & Bowker, Julie C. (toim.) The Handbook of Solitude. Psychological Perspectives on Social Isolation, Social Withdrawal, and Being Alone. Malden & Oxford: Wiley Blackwell, s. 302–316.

Hukkanen, Virpi (2018) Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa. Yle Uutiset 27.2.2018. Saantitapa: https://yle.fi/uutiset/3-10094783

Jamieson, Lynn & Simpson, Roona (2013) Living Alone. Globalization, Identity and Belonging. New York: Palgrave Macmillan.

Klinenberg, Eric (2012) Going Solo. The Extraordinary Rise and Surprising Appeal of Living Alone. London: Penguin Books Ltd.

Madewell, Amy N. & Ponce-Garcia, Elisabeth (2016) Data replicating the factor structure and reliability of commonly used measures of resilience: The Connor–Davidson Resilience Scale, Resilience Scale, and Scale of Protective Factors. Personality and Individual Differences. Volume 97. Amsterdam: Elsevier, s. 249–255. Saantitapa: https://doi.org/10.1016/j.dib.2016.08.001

Morgan, David H.J. (1996) Family Connections: An Introduction to Family Studies. Cambridge: Polity Press.

Mäkinen, Arja (2008) Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisten normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Tampere: Tampereen yliopisto.

Reynolds, Jill & Wetherell, Margaret (2003) The discursive climate of singleness: the consequences for women’s negotiation of a single identity. Feminism & Psychology 13(4), s. 489–510.

Saari, Juho (2009) Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOY pro.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet. Vuosikatsaus 2016, 7. Yksinasuminen on tyypillisempää naisille. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu: 4.9.2018. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/perh/2016/02/perh_2016_02_2017-11-24_kat_007_fi.html

%d bloggers like this: