Mitä sinun täytyi tehdä selviytyäksesi?

Kirjoittanut Mervi Issakainen

Vastoinkäymiset eivät katso vuodenaikaa. Vaikeudet ja kriisit saattavat yllättää, ja ehkä jopa hieman odotustenvastaisesti nostaa päätään vuoden valoisimpina päivinä ja öinä. Äkillisiä ahdistavia tilanteita on mahdollista purkaa esimerkiksi soittamalla Kriisipuhelimeen. Kriisipuhelin soikin näin kesäkuukausina tiuhempaan kuin muina vuodenaikoina, kertoo kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter Suomen Mielenterveysseurasta (www.mielenterveysseura.fi).

Kuulluksi tuleminen on elämän ala- (ja ylä)mäissä kiistatta tärkeää. Mielenterveyttä horjuttavista vastoinkäymisistä puhuminen saatetaan kuitenkin arkisissa sosiaalisissa tilanteissa kokea vaikeaksi. Tämä voi päteä niin vastoinkäymisiä kohdanneeseen kuin vilpittömästi auttamaan pyrkivään kuulijaan, joka ei tiedä miten reagoida tai mitä sanoa. Millaisia kysymyksiä sitten voisi esittää, jotta vastoinkäymisiin liittyvät kokemukset ja ajatukset saisivat tilaa?

Muutama vuosi sitten Iso-Britannian psykologien yhdistyksen kliinisen psykologian jaosto julkaisi lausunnon, jossa nykyiset psykiatriset luokitusjärjestelmät (DSM ja ICD) todettiin perusteiltaan virheellisiksi. Lausunto kyseenalaisti näin diagnoosien käyttökelpoisuuden ja lääkehoidon ensisijaisena auttamisen keinona. Psykologien tavoitteena oli suunnata huomio mielenterveyden ja käyttäytymisenongelmien biologisen alkuperän painottamisen sijaan ennen kaikkea ongelmia selittäviin sosiaalisiin tekijöihin. Kritiikin esittäminen hallitsevaa, inhimillistä kärsimystä patologisoivaa lähestymistapaa kohtaan ei suinkaan ole ollut vain kyseisen maan psykologien tavoitteena tai harteilla. Lausunnon virittämänä alkoi kuitenkin hanke, jossa he pyrkivät muotoilemaan psykiatriselle luokittelulle vaihtoehtoisen tavan ymmärtää henkistä kärsimystä ja ongelmalliseksi nähtävissä olevaa käyttäytymistä.

Hankkeen tiimi koostuu sekä ongelmien parissa työskentelevistä ammattilaisista että omakohtaisesti vaikeuksia kokeneista ’selviytyjistä’. Edelleen kehittelyn alla olevassa viitekehyksessään (PTM Framework = The Power Threat Meaning Framework) nämä asiantuntijat tiivistävät ja yhdistävät olemassa olevaa tutkimustietoa nostaen esille erilaisia valtaan, uhkiin ja merkityksenantoihin liittyviä seikkoja mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmien syiden, seurausten ja erilaisten selviytymiskeinojen ymmärtämiseksi. Viitekehyksen tarkoituksena ei olekaan korvata aiempia näkökulmia ja toimintamalleja, vaan tukea ja vahvistaa hyviä käytäntöjä ja luoda suuntaviivoja tulevaisuuteen. (Johnstone & Boyle 2018.)

PTM-viitekehys ei nojaudu mihinkään tiettyyn teoreettiseen suuntaukseen vaan ammentaa useista erilaisista malleista, käytännöistä ja perinteistä. Se pohjautuu muun muassa havaintoihin siitä, kuinka henkistä kärsimystä tai ongelmallista käyttäytymistä ei voida irrottaa (materiaalisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta jne.) kontekstistaan, ja kuinka kokemuksemme sekä käyttäytymisemme on nähtävä ymmärrettävinä tapoina reagoida esimerkiksi haastaviin elämänolosuhteisiin. Usein ’oireiksi’ kuvatut kokemukset ja toimintatavat voidaan näin ollen ymmärtää pikemminkin strategioina, joiden avulla ihminen pyrkii selviytymään vastoinkäymisistä, kuin psykiatrisina sairauksina tai häiriöinä. ’Mikä sinussa on vialla’ –tarkastelu korvataan viitekehyksessä neljällä ydinkysymyksellä:

Mitä sinulle on tapahtunut?

Kuinka se sinuun vaikutti?

Millainen merkitys tällä sinulle oli?

Mitä sinun täytyi tehdä selviytyäksesi?

Ensimmäisen kysymyksen tarkoituksena on tunnistaa ongelmien syyt, joiden voi nähdä kytkeytyvän tavalla tai toisella vallan ja vallankäytön erilaisiin muotoihin (taloudelliseen, materiaaliseen, ideologiseen jne.), oli kyse köyhyydestä, syrjinnästä, väkivallasta tai mistä tahansa muusta kärsimystä aiheuttavasta tekijästä. Toinen kysymys pyrkii tavoittamaan sen, millaisia uhkia (esim. ihmissuhteisiin, kehoon, identiteettiin tai arvopohjaan liittyviä) näistä on seurannut. Kolmas kysymys kohdistaa huomion merkityksiin (esim. turvattomuuden, epäonnistumisen, yksinäisyyden tai epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin), joita tilanteille ja kokemuksille annetaan. Neljännellä kysymyksellä puolestaan pyritään tarkastelemaan tapoja, joilla uhkaan on reagoitu (esim. aggressiivisuus, perfektionismi, päihteiden käyttö tai itsetuhoisuus). Näiden neljän ydinkysymyksen ohella viitekehyksessä korostetaan ihmisen vahvuuksien, kuten erilaisten taitojen ja resurssien tunnistamisen tärkeyttä. Lopulta huomion tulisi kohdistua siihen, kuinka erilaiset seikat on mahdollista nivoa yhteen, ja muodostaa näin aiempaa toivorikkaampi tarina omasta elämästä ja kohdatuista vaikeuksista.

Korostaessaan mm. ongelmia selittävien tekijöiden ja selviytymiskeinojen moninaisuutta, yllä hyvin pintapuolisesti kuvattu lähestymistapa on arvokas pyrkimys koota yhteen tutkimustietoa, ja kääntää katse vielä toistaiseksi liian vähän tilaa saaneisiin ajattelutapoihin. Henkistä hyvinvointia nakertavien ongelmien syitä, vaikutuksia ja merkityksiä, sekä ihmisten selviytymiskeinoja, vahvuuksia ja omaa tarinaa avaamaan pyrkivät kysymykset antavat konkreettisia välineitä myös arjen sosiaalisiin tilanteisiin, ja voivat näin edistää myös kuulluksi tulemisen kokemuksia. Toivon mukaan tätä kuulluksi tulemista kohtaisi mahdollisimman moni vastoinkäymisten kanssa kamppaileva vielä tämänkin kesän aikana.

Lähteet:

Johnstone, L. & Boyle, M. with Cromby, J., Dillon, J., Harper, D., Kinderman, P., Longden E., Pilgrim, D. & Read, J. 2018. The Power Threat Meaning Framework: Towards the identification of patterns in emotional distress, unusual experiences and troubled or troubling behavior, as an alternative to functional psychiatric diagnosis. Leicester: British Psychological Society. www.bps.org.uk/PTM-Main

Yleiskatsaus viitekehykseen: www.bps.org.uk/PTM-Overview

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/kriisipuhelin-auttaa-läpi-kesän-kriisissä-olevia (luettu 21.6.2018).

 

Mainokset
%d bloggers like this: