Seksuaalisen objektivoinnin kokemukset suomalaisessa naislentopallossa

Kirjoittanut Kristiina Minkkinen

 

Seksuaalinen objektivointi ja sen sivuilmiöt kuten seksuaalinen ahdistelu ja häirintä ovat nousseet huomion keskipisteeksi kuluneen vuoden aikana. Erityisesti kansainvälisen #metoo –kampanjan myötä naisten seksuaalinen häirintä on saanut aiempaa enemmän huomiota. Pohtiessani pro gradu –tutkielmani aihetta halusin yhdistää itseäni kiinnostavan aihepiirin yhteiskunnallisesti laajaan ilmiöön. Urheilu, erityisesti lentopallo, on ollut merkittävä osa elämääni usean vuoden ajan ja olen usein pohtinut, mikä asettaa naisurheilijat eriarvoiseen asemaan suhteessa miesurheilijoihin. Näiden kiinnostuksen kohteiden myötä lähdin käsittelemään seksuaalista objektivointia ja sen erilaisia seurauksia suomalaisessa naislentopallossa. Graduni (2018) ”Seksuaalisen objektivoinnin kokemukset suomalaisessa naislentopallossa” tarkastelee seksuaalista objektivointia Barbara L. Fredricksonin ja Tom-Ann Robertsin objektivoinnin teorian (1997) avulla ja pyrkii selvittämään, millaisia seksuaalisen objektivoinnin kokemuksia naislentopalloilijat kohtaavat urheilu-urallaan.

Seksuaalista objektivointia on tutkittu erityisesti suomalaisella tutkimuskentällä hyvin vähän, minkä lisäksi merkittävä osa ulkomaisista tutkimuksista on toteutettu hyödyntäen kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Seksuaalisen objektivoinnin yhteyttä urheiluun on myös tutkittu aiemmin hyvin vähän eikä nais- ja miesurheilijoiden eriarvoista asemaa ole mielestäni aidosti kyetty kritisoimaan. Koin ennen kaikkea erikoiseksi sen, että aiemmat tutkimukset eivät pyrkineet tuomaan esiin sitä, kuinka yksilöt itse kokevat seksuaalisen objektivoinnin ja sen eri muodot. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet tutkimaan erityisesti seksuaalisen objektivoinnin seurauksia sekä median vaikutusta seksuaalisen objektivoinnin kehittymiseen ja kokemiseen. (ks.esim. Dorland 2006 & Wallin 2014).

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi halusin toteuttaa tutkimukseni hyödyntäen kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jotta pystyisin tuottamaan tietoa siitä, kuinka urheilijat henkilökohtaisesti kokevat seksuaalisen objektivoinnin osana lajiaan. Tämän vuoksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui fokusryhmäkeskustelu. Keskustelun aikana tutkimukseen osallistuneet neljä naislentopalloilijaa keskustelivat vapaasti seksuaalisesta objektivoinnista heille antamieni teemojen ympärillä. Koska keskustelu oli vapaamuotoista, keskustelussa saattoi tuoda esiin asioita, jotka itse koki tärkeäksi. Lisäksi fokusryhmäkeskustelu mahdollisti muihin ryhmän jäseniin tukeutumisen sekä me-hengen vahvistumisen. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka keskustelussa otettiin huomioon useita erilaisia ulottuvuuksia ja kuinka keskustelun aikana toisen osallistujan puheenvuoro innoitti toista osallistujaa kertomaan omista kokemuksistaan yksityiskohtaisemmin esimerkkien avulla.

Analysoin kerätyn aineiston hyödyntäen teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla pystyin erittelemään ihmisten eri asioille antamia merkityksiä, jotka tutkimuksen kannalta olivat oleellisia. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa naislentopallossa seksuaalinen objektivointi ei yleensä ilmene sen räikeimmissä muodoissa eikä seksuaalinen ahdistelu tai häirintä noussut tutkimuksessa esiin. Tutkimukseen osallistuneet naislentopalloilijat kertoivat kohdanneensa seksuaalista objektivointia median välityksellä sekä erilaisissa sosiaalisissa kohtaamisissa viikoittain. Jatkuvan seksuaalisen objektivoinnin seurauksena ulkonäkö on noussut suureen keskiöön, minkä vuoksi suomalaisen naislentopallon lajillinen arvostus on vähäistä. Seksuaalisen objektivoinnin seurauksena pelaajat kohtaavat itse-objektivoitumista, häpeää, ahdistuneisuutta sekä yleistä epävarmuutta omasta ulkoisesta olemuksestaan. Nämä tuntemukset ajavat pelaajat parantelemaan omaa ulkoista olemustaan sekä kohtaamaan erilaisia mielenterveysongelmia.

Merkittävimpänä seksuaalisen objektivoinnin seurauksena nähtiin sen vaikutus sukupuolten väliseen eriarvoistumiseen. Toivonkin, että tutkimukseni lisää ymmärrystä siitä, kuinka naisurheilijoiden seksuaalinen objektivointi ja esineellistäminen vaikuttavat naisurheilijoiden asemaan urheilunkentällä lajista riippumatta. Toivon, että tutkimukseni seurauksena seksuaalisen objektivoinnin kuulumista kulttuuriin aletaan kritisoida voimakkaammin ja ihmiset sitoutuvat sen poiskitkemiseen. Koska kyseessä on kulttuurinen ilmiö, sen poiskitkeminen ei ole yksinkertaista vaan vaatii isoja muutoksia esimerkiksi yleisessä kasvatuksessa. Tutkimuksellani haluan saada yksilöt pohtimaan haluammeko oikeasti seksuaalisen objektivoinnin kaltaisen ilmiön jäävän osaksi yhteiskuntaa ja samalla täten pitää yllä sukupuolten välistä eriarvoistumista.

LÄHTEET

Dorland, Jeanne M. 2006. Objectification Theory: Examing the Relation Between Self-ojectification and Flow for College-aged Women Athletes. https://etd.ohiolink.edu/rws_etd/document/get/akron1163634310/inline

Fredrickson, Barbara L. & Tomi-Ann Roberts. 1997. “Objectification Theory. Toward Understanding Women’s Lived Experiences and Mental Health Risk.” Psychology of Women Quarterly 21, 175-206. http://www.sanchezlab.com/pdfs/FredricksonRoberts.pdf

Minkkinen, Kristiina. 2018. Seksuaalisen objektivoinnin kokemukset suomalaisessa naislentopallossa. Pro gradu –tutkielma. Kuopio: Itä-Suomen Yliopisto.

Wallin, Angela L. 2014. The Objectification of Professional Female Athletes in Print Advertisements and the Consumers’ Response. St. John Fisher Collage: Fisher Digital Publications. http://fisherpub.sjfc.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1016&context=sport_undergrad

Mainokset
%d bloggers like this: