Äkillisen kriisin kokeneen tukeminen läheisen kuollessa

Kirjoittanut Kirsi Marin

 

Tarkastelin sosiaalipsykologian pro gradu –tutkielmassani äkillisen kriisin kokeneiden tukemista läheisen kuollessa. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli selvittää äkillisen kriisin erilaisia vaikutuksia ihmisen toimintaan ja elämään, äkilliseen kriisiin liittyviä kokemuksia kohtaamisista, sekä äkillisessä kriisissä kaivattua tukea ja apua. Teemahaastatteluin kerätty aineisto ilmentää terävästi läheisen kuoleman äkilliseksi kriisisiksi kokeneiden henkilöiden havaintoja, tuntemuksia ja ajatuksia aihepiiriin liittyvistä teemoista. Tutkimuksen tavoitteena on välittää informaatiota äkilliseen kriisiin liittyvistä elävistä kokemuksista, sekä osoittaa mahdollisia tukitoimien ja auttamisen työn lähtökohtia.

 

Tutkielman teoreettisessa taustassa eriteltiin kokemuksen käsitettä eksistentiaalis-fenomenologisessa viitekehyksessä. Eksistentiaalis-fenomenologinen näkökulma korostaa ihmisen ymmärtämistä tämän sisäisen maailman kokemusten näkökulmasta, ihmisen antaessa itse yksilöllisen merkityksen omaan elämäänsä ja kokemuksiinsa. Lisäksi tutkielman teoreettisessa taustassa selvitettiin trauman ja äkillisen kriisin käsitteiden erontekoja, sekä määritelmien muodostumista suhteessa traumaattisiin tapahtumiin liittyvään diagnostiikkaan ja etiologiaan. Psykososiaalisen työn historian, palvelujärjestelmien ja suositusten tarkastelun pyrkimyksenä oli puolestaan kartoittaa vallitsevia tukimuotoja ja -menetelmiä, sekä äkillisen kriisin läpikäymiseen liittyvää keskustelua sopeutumisen ja selviytymisen käsitteiden eroista.

 

Tutkimusaineisto koostuu seitsemän äkillisen kriisin ja läheisensä menettäneen henkilön teemahaastattelusta. Haastateltavista kuusi olivat naisia ja yksi miehiä, joiden ikä vaihteli 25-59 vuoden välillä. Haastateltavien läheisistä kaksi kuoli äkillisesti, kolme oli tehnyt itsemurhan ja kaksi kuollut vakavan sairauden uuvuttamana. Haastateltavien läheinen menehtynyt ihminen oli ollut useimmiten oma avopuoliso, aviopuoliso tai sisarus. Äkillisen kriisin kohdanneiden henkilöiden elämismaailman kokemuksia analysoitiin tutkimuksessa sisällönanalyyttisellä menetelmällä kehollisella, tajunnallisella ja situationaalisella tasolla. Aineiston analyysissä äkillisen kriisin aiheuttamat vaikutukset jaoteltiin fyysisten, emotionaalisten, kognitiivisten ja sosiaalisten toimintojen muutoksiin. Äkilliseen kriisiin liittyneet kohtaamiset ryhmiteltiin suhteessa viranomaisiin, terveydenhuoltoon, muihin toimijoihin, sekä muihin ihmisiin. Lisäksi äkillisessä kriisissä saatua ja kaivattua tukea kuvaa jaottelu konkreettisesta, inhimillisestä, sekä ammatillisesta tuesta.

 

Läheisen kuoleman aiheuttaneella äkillisellä kriisillä raportoitiin haastateltavien toimesta olevan kirjavia vaikutuksia ihmisen elämässä. Kaikkia nimettyjä vaikutuksia ei voitu erotella kuuluvan ainoastaan yhden kategorian alle. Esimerkiksi lähtökohtaisesti tunnetilana pidetty suru saattoi ilmentyä erilaisina lievevaikutuksina myös haastateltavien fyysisessä ja kognitiivisessa toiminnassa väsymyksenä ja voimattomuutena. Toisaalta tarkkarajaista erottelua ei sinänsä ollut tarpeen muodostaakaan tarkasteltaessa ihmistä sidosteisena ja kompleksisena kokonaisuutena. Ihmisen ykseys toteutuu siten olemuspuolten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Fyysisiin toimintoihin kohdistuneet vaikutukset olivat läheisen kuollessa usein ajallisesti melko välittömiä. Toisaalta haastateltavat pitivät toisia kriisin aiheuttamia vaikutuksia voimallisempina siksi, että niihin ei kyetty vaikuttamaan omalla toiminnalla. Tutkittavien kertomasta oli tulkittavissa, että esimerkiksi joihinkin äkillisen kriisin muuntamiin sosiaalisiin ja kognitiivisiin toimintoihin haastateltavat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan edes jollakin tasolla. Äkillisen kriisin aiheuttamista vaikutuksista merkityksellisimmäksi osoittautuivat haastateltavien kertomassa vaativat surun, yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteet. Emotionaalisella tasolla ilmenneet kriisin vaikutukset olivat abstraktiudessaan pitkäkestoisimpia ja vaikeimmin käsiteltäviä.

 

Läheisen kuolemaan ja äkilliseen kriisiin liittyvät kohtaamiset olivat moninaisia sekä sisällöiltään että ilmapiireiltään. Haastateltavien kuvaamat kohtaamiset jaoteltiin suhteessa käydyn tilanteen tai tapahtuman toiseen osapuoleen. Haastateltavien kertomasta merkityksellisiksi osoittautuivat aivan äkillisen kriisin ajallisessa läheisyydessä muodostuneet kokemukset aiemmin tuntemattomissa viranomaisten, terveydenhuollon ja yksityisen sektorin kanssa käydyissä kohtaamisissa. Haastateltavien kertomasta tulkittavissa oli, että he odottivat kyseisiltä kohtaamisilta ammattitaitoista ja huomioivaa käyttäytymistä sillä he eivät pitäneet itseään täysin tavanomaisina asiakkaina. Erityisesti kiireen ja byrokraattisuuden koettiin olevan negatiivisia seikkoja kohtaamisissa. Toisaalta suhteessa muihin toimijoihin ja ihmisiin suuntautuneita kohtaamisia värittivät myös haastateltavien kokemat läsnäolon ja kuulluksi tulemisen tunteet. Haastateltavat kuvasivat kyseisiä kohtaamisia onnistuneiksi ja muistelivat niitä haastatteluissa ilolla ja lämmöllä. Haastateltavat osoittivat kiitosta muun muassa läheistensä, vertaistuen, kirkon, seurakuntien ja hautaustoimistojen ihmisille ja toimijoille. Haastateltavien kertomat kohtaamiset osoittavat esimerkillisesti useita kohtia, joissa voitaisiin toimia toisin tai vahvistaa jo olemassa olevaa toimintatapaa. Aito kokemus voi parhaimmillaan edustaa havainnollisinta informaatiota kohtaamisiin liittyvistä odotuksista ja toteutuneista toiminnan sisällöistä.

 

Tuen tarpeen puute ilmeni jokaisessa äkillisen kriisin kokeneiden kanssa käydyissä haastatteluissa jollakin muotoa. Toiset haastateltavista olisivat kaivaneet erityisesti arjen konkreettista apua, jotta heille olisi jäänyt tilaa käsitellä psyykkistä surua ja menetystä lähimmäisestä. Toisaalta myös henkisen tuen merkitystä pidettiin mittaamattoman arvokkaana erityisesti läheisten toimesta toteutettuna. Haastateltavien kertomasta oli tulkittavissa myös tarve keskusteluapuun ulkopuolisen toimesta. Äkillisen kriisin aiheuttamat kauaskantoiset vaikutukset muuttuvat jossain vaiheessa haastateltavien kertoman mukaan ulkopuolisten silmissä näkymättömiksi, mutta säilyvät ikuisina heissä jotka läheisensä ovat menettäneet. Tämän vuoksi läheisten antama tuki ei aina riitä tai sen luonteen ei voidakaan olettaa riittävän loputtomiin. Siksi äkillisen kriisin kokeneet olisivat kaivanneet kaikissa tapauksissa myös automaattisesti tarjottua ammatillista tukea erityisesti keskusteluavun muodossa. Kaivatun tuen muotojen lisäksi haastateltavat osasivat nimetä suoraviivaisesti myös ammattiavulta vaadittavia ominaisuuksia. Tuen tarpeen muodoista ja sisällöistä vallitsi haastateltavien keskuudessa yllättävänkin yhtäläiset näkemykset ja mielipiteet. Osa haastateltavista mainitsivat myös erään haastatteluun osallistumisen syyn olleen se, että tutkimuksen kautta olisi mahdollista välittää tuen tarpeen ilmentymistä esimerkiksi äkillisen kriisin kokeneiden läheisille, avun tarjoajille ja yhteiskunnallisille päättäjille.

 

Äkillisen kriisin laajalle ulottuvat vaikutukset voivat haitallisuudessaan tuhota läheisensä menettäneen mielenterveyden, toimintakyvyn ja kokonaisvaltaisen olemisen. Läheisten ihmisten, yhteisön ja yhteiskunnan tehtävä on tukea äkillisestä kriisistä kärsivää asemasta tai ammatista huolimatta. Tutkielmani osoittaa, että konkreettista ja henkistä tukea voivat tarjota myös äkillisen kriisin kokeneen läheiset. Tällä ei tarkoiteta sitä, että yksityisten oikeussubjektien tulisi toimia psyykkisen tuen ammattilaisina vaan sitä että jokaisella ihmisellä on kykyisyyttä osoittaa tilannetajuista empatiaa, vaikka pelkästään elein ja teoin jos sopivat sanat eivät tahdo löytyä. Toisaalta on huomattava, että äkillisen kriisin aiheuttamat vaikutukset ihmisen fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä voivat olla kauaskantoiset. Riittävällä terveydenhuollon seurannalla ja tarjotulla psyykkisellä keskusteluavulla voidaan useimmiten vastata myös pitkällä aikavälillä ilmenneisiin ongelmiin kriisiin sopeutumisessa ja sen psyykkisessä käsittelyssä. Lisäksi yhteiskunnallisella tasolla resursseja tulisi kohdentaa muun muassa psykososiaalisen tuen, hoitokäytäntöjen ja kriisityön koulutusjärjestelmän yhtenäistämiseen. Taloudellisia voimavaroja tulisi sijoittaa lisää matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden toiminnan turvaamiseksi. Sosiaalipsykologisella tarkastelulla on erityinen sijansa, kun yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena pohditaan äkilliseen kriisin liittyviä taustailmiöitä ja erilaisia tarpeita. Ne voivat olla esimerkiksi kulttuurisia käsityksiä normaaliudesta, sairauksista, hyväksyttävästä käyttäytymisestä ja suremisesta yleensä. Siten tutkielmani tarkoituksena on vaikuttaa ja osallistua sekä tieteelliseen että yhteiskunnalliseen dialogiin äkillisen kriisin kokeneiden tukemisesta.

 

Mainokset
%d bloggers like this: