Päihdemaailmasta äitiyteen

Kirjoittanut Soile Hynynen & Suvi Kovalainen

 

Tarkastelimme yhdessä laatimassamme sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassamme ”Päihdemaailmasta äitiyteen – Äitiyden merkitys päihdeongelmasta toipumisessa sosiaalisen identiteetin teorian kautta tarkasteltuna” päihderiippuvuudesta toipuvien äitien ja raskaana olevien naisten kertomusten kautta päihderiippuvuuden muodostumista, päihdekuvioissa elämistä, riippuvuudesta toipumista sekä identiteettiä. Keskeisenä teemana gradussamme oli myös äitiyden merkitys päihderiippuvuudesta toipumisessa. Tutkimuksen teon motiivina ja tavoitteena oli lisätä tietoa päihdemaailmasta, päihderiippuvuuden ja riippuvaisen identiteetin kehittymisestä ja tekijöistä niiden taustalla sekä etenkin riippuvuudesta toipumista tukevista tekijöistä. Halusimme osaltamme lisätä tietoa näistä teemoista ja sitä kautta pyrkiä hälventämään päihderiippuvuudesta toipuvia koskevia ennakkoluuloja ja leimaamista.

Tutkielmamme teoreettinen viitekehys kokosi yhteen tutkielman aiheen kannalta keskeisiä käsitteitä, joihin yhdistimme sosiaalipsykologian eri teoriaperinteiden sosiaalisen identiteetin teorian, etnometodologian ja symbolisen interaktionismin keskeisiä käsitteitä. Eri teoriaperinteiden yhdistäminen tuntui mielekkäältä etenkin sen vuoksi, että sosiaalista identiteettiä muodostetaan erilaisten ryhmäjakojen kautta ja näiden jakojen kautta muodostuvat ryhmät puolestaan rajautuvat erilaisten kognitiivisten prosessien, kuten kategorisoinnin, leimautumisen ja stereotypisoinnin myötä. Ulkoapäin annetut määritelmät ovat mukana identiteetin rakentumisessa ja näin ollen myös leimattu identiteetti liittyy vahvasti sosiaalisen identiteetin rakentumiseen.

Tutkimusaineistomme muodostui yhdeksän päihderiippuvuudesta toipuvan äidin ja raskaana olevan naisen elämänkerrallisesta teemahaastattelusta. Haastattelemamme naiset olivat iältään 20­−35-vuotiaita ja he elivät eri elämänvaiheita. Tutkimustulosten tarkastelu jakautui kolmeen vaiheeseen: riippuvuuden syntymiseen, elämään päihdemaailmassa ja päihdemaailmasta irtautumiseen. Tutkielmamme osoittaa, että sosiaalisen identiteetin avulla voidaan selittää päihderiippuvaisen identiteetin muodostumista ja riippuvuudesta irrottautumista.

Kaiken kaikkiaan tutkielmamme aineistossa korostui päihderiippuvuudesta toipumisen ilmiön monimuotoisuus. Tutkielmamme nostaa esiin etenkin sosiaalisten suhteiden merkityksen päihdeongelmista toivuttaessa. Päihteiden käytön lopetettuaan toipujan täytyisi pystyä luomaan täysin uusia sosiaalisia suhteita, jotka vahvistavat uutta raitista elämäntapaa. Pelkkä äitiys ei siis riitä uuden sosiaalisen identiteetin rakentamiseksi, vaan sen rakentaminen vaatii uudenlaisia yhtymä kohtia yhteiskuntaan, kuten työ- ja opiskelupaikkoja. Päihderiippuvuudesta toipuvan on kuitenkin hankalaa saada päihdemaailmassa toimimisensa seurauksena aiheutuneiden asioiden, kuten rikosrekisterimerkintöjen, mahdollisen vankilakierteen ja luottotietojen menetyksen, seurauksena työ- ja opiskelupaikkaa tai asuntoa. Pyrkiessään palaamaan takaisin päihdemaailmasta valtavirran pariin aineistomme naiset olivatkin joutuneet taustojensa vuoksi kohtaamaan erilaisia ennakkoluuloja ja niistä johtuvaa negatiivista suhtautumista.

Tutkimuksemme yhtenä tavoitteena oli osaltaan hälventää juuri näitä päihderiippuvuudesta toipuvia koskevia ennakkoluuloja ja heihin kohdistuvaa leimautumista. Päihderiippuvainen ja riippuvuudesta toipuva ihminen ovat kaksi eri asiaa. Tämä jätetään kuitenkin julkisessa keskustelussa usein huomiotta. Yhteiskunnan taholta päihderiippuvuudesta toipuvia ei suostuta erottelemaan päihderiippuvaisista, vaan toipujia kohdellaan yhä siten, kuin he olisivat ”narkkareita”. Myös meidän aineistomme osoittaa, miten monenlaisia ongelmia riippuvuudesta toipuvat naiset kohtaavat niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmista käsin tarkasteltuna. Päihderiippuvainen on muodostanut itselleen päihderiippuvaisen identiteetin, joka toipumisvaiheessa muuttuu negatiivisesti latautuneeksi leimautuneeksi identiteetiksi. Toipujat arvioivat itseään muiden silmin ja kokevat voimakasta arvostelua, mikä vaikeuttaa osaltaan heidän toipumistaan ja normaaliin elämään palaamista. Normaaliin elämään paluu, raittiin minäkuvan ja identiteetin muodostumisen edellytyksinä on se, että ihminen pystyy tekemään normaaleja asioita ilman jatkuvaa häpeän tunnetta.

Aineistomme osoitti, että osa haastattelemistamme naisista koki voimakasta epäilyä ja arvostelua etenkin erilaisilta hoitotahoilta. Tahoilta, joiden olisi pitänyt osata suhtautua naisiin neutraalisti kuin kehen tahansa asiakkaaseen. Tällainen negatiivinen suhtautuminen on hoidon ja toipumisen onnistumisen kannalta hyvin kielteinen asia. Leimautuminen on päihderiippuvuudesta toipuvia kohtaava tosiasia, johon tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska sillä on merkittävää vaikutusta toipumisprosessille ja raittiin identiteetin saavuttamiselle. Tämän vuoksi olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota etenkin päihderiippuvaisten kanssa työskentelevien henkilöiden valmiuksiin toimia tämän kaltaisen työn parissa. Huomiota tulisi kiinnittää päihderiippuvuudesta toipuvien kohtaamiseen. Erilaiset niin kutsutut matalan kynnyksen paikat voisivat olla yksi ratkaisu ongelmaan. Päihteiden käyttö on Suomessa niin kriminalisoitua, että erilaisten sanktioiden pelossa moni saattaa pelätä hoidon piiriin hakeutumista. Etenkin sosiaalityön lastensuojelu kantaa mukanaan vahvaa negatiivista leimaa.

Kaiken kaikkiaan päihderiippuvuus ja siitä toipuminen näyttäytyivät aineistossamme hyvin monimutkaisina asioina. Yhteiskunnan ja yksilön välisellä suhteella on tässä asiassa suuri merkitys, sillä yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet näyttävät selittävän osittain sitä, minkä takia päihderiippuvuudesta on vaikeaa toipua. Yhteiskunnassa yleisesti vallitsevia asenteita on vaikeaa muuttaa, sillä ne ovat yleensä pitkällä aikavälillä muotoutuneita. Näin ollen myös niiden muuttaminen veisi paljon aikaa. Vaikka olisikin tärkeää pystyä muuttamaan ihmisten asenteita päihderiippuvuudesta toipumisen helpottamiseksi, on kuitenkin otettava huomioon päihteidenkäytön jatkuva lisääntyminen ja sitä selittävät syyt. Osaltaan päihderiippuvuuteen ja sen tuottamiin ongelmiin voidaan yrittää vaikuttaa lakimuutosten avulla, mikä on niin ikään hankalaa ja hidasta. Huono-osaisuuden kehittymiseen ja kasautumiseen tulisi myös puuttua entistä järeämmin keinoin, sillä huono-osaisuus on selvässä yhteydessä päihteiden käytön lisääntymiseen. Myös ennaltaehkäisevän työn tulisi tulevaisuudessa olla entistä enemmän edustettuna. Uusia lähestymistapoja ja palveluita tulisi kehittää sekä ehkäisevään päihdetyöhön että päihdeongelmien hoitoon, koska haluttuihin tuloksiin ei olla nykyisillä keinoilla päästy. Tutkielmassamme korostuviin sosiaalisiin tekijöihin tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota ja miettiä millaisilla keinoilla päihdemaailmasta valtavirran pariin palaamista voitaisiin helpottaa.

Päihdeongelmia lähestytään nykyään hyvin pitkälti lääketieteellisestä ja terveydenhuollollisesta näkökulmasta käsin. Mielestämme sosiaalipsykologia tieteenalana tarjoaa oivat mahdollisuudet ymmärtää päihderiippuvuuden monimuotoista luonnetta. Sosiaalipsykologialla on paljon annettavaa päihdetyölle sekä tutkimuksen että käytännön työelämän kannalta katsottuna. Mielestämme sosiaalipsykologian tutkinto antaa hyvät valmiudet päihdeongelmien ymmärtämiseen ja päihderiippuvaisten kohtaamiseen, mutta myös päihderiippuvaisten kanssa työskentelevien kouluttamiseen, ennaltaehkäisevän työn suunnitteluun, päihdepalvelujen kehittämiseen sekä päihdevalistukseen. Pro gradu -tutkielmamme ja päihdepalvelujen piirissä tekemiemme harjoittelujen myötä meille on kertynyt asiantuntijuutta edellä mainittuihin liittyen ja meillä riittäisikin intoa päästä soveltamaan tätä karttunutta asiantuntijuutta käytännön työelämään.

Kuopiossa 7.12.2016

 

 

Mainokset
%d bloggers like this: