Saksalaiset sosiaalipsykologit ottavat kantaa pakolaiskysymykseen

Kirjoittanut Vilma Hänninen

Valtaväestön suhtautuminen maahan tuleviin pakolaisiin kuuluu ilmiökenttään, jota sosiaalipsykologit ovat tutkineet vuosikymmenten ajan. Toisilleen tuntemattomien ihmisryhmien kohtaamisessa syntyvät jännitteet, niiden hillinnän ja purkamisen keinot samoin kuin keinot muuttaa kohtaaminen molemminpuoliseksi hyödyksi ovat sosiaalipsykologian ydintematiikkaa. Tässä tilanteessa sosiaalipsykologeille asettuukin haaste tuoda alalla syntynyttä tietoa yleiseen käyttöön. Saksalaiset sosiaalipsykologit ovat näyttäneet tässä hyvää esimerkkiä.

Yli sata saksalaista sosiaalipsykologia lähetti 15.9.2015 avoimen kirjeen Saksan liittokanslerille, Saksan liittoparlamentille ja osavaltioiden parlamenteille ilmaistakseen huolensa siitä, miten lisääntyvään pakolaisten tuloon suhtaudutaan. Kirje kuului englannista käännettynä seuraavasti:

Miten käsitellä pakolaisten tuloa Saksaan – sosiaalipsykologinen näkökulma poliittisiin toimiin

Arvoisa liittokansleri, hyvät naiset ja herrat

 
Kyselytutkimukset osoittavat, että tällä hetkellä ihmiset hyväksyvät yleisesti turvapaikan myöntämisen pakolaisille Saksassa. Saksalaisten tuen määrä on vaikuttava. Kuitenkin nämä myönteiset asenteet ovat vaakalaudalla, sillä ne eivät ehkä ole vakaita ja voivat vaihtua kielteisiksi ja jopa aktiivista hylkäämistä osoittaviksi ainakin joissakin yhteiskunnan osissa. Tällaisella kehityksellä olisi valtavat seuraukset sekä pakolaisille että Saksan ja Euroopan yhtenäisyydelle. Sosiaalipsykologiselta kannalta katsoen jotkut kehityskulut ovat hälyttäviä, mutta jos niin tahdotaan, ne ovat vältettävissä. Siksi koemme olevamme pakotettuja kommentoimaan asiaa tieteellisestä näkökulmasta.

Niin ihmisten osoittama tuki kuin torjuntakin riippuvat vahvasti tunteista. Empatia (toisen tilanteen ymmärtäminen ja kyky eläytyä hänen mielentilaansa) johtaa altruistiseen käyttäytymiseen. Sitä vastoin ahdistus ja viha lietsovat ennakkoluuloja, syrjintää ja väkivaltaa. Tämänhetkisen Saksaan kohdistuvan maahanmuuton tilanne on epäselvä. Uutiset suurten ihmismäärien tulosta päivittäin ovat levottomuutta herättäviä. Monet eivät tiedä miten suhtautua tähän tilanteeseen. He etsivät informaatiota ystäviltään, verkostoista, politiikasta ja mediasta.

1. Poliitikkojen ja mielipidejohtajien ja julkisten auktoriteettien sekä median pitää antaa selviä vastauksia ja ratkaisuja. Se vähentää epävarmuutta, ahdistusta ja vihaa. Ihmisillä on tarve kokea elävänsä ennustettavassa ja oikeudenmukaisessa maailmassa. Jos näemme jonkun ihmisryhmän jatkuvasti joutuvan epäoikeudenmukaisuuden, syrjinnän ja väkivallan kohteiksi, meillä on taipumus nähdä asia heidän omana syynään. Jos pakolaisten kärsimystä ei lievitetä, on suuri vaara että heitä itseään aletaan syyttää omasta tilanteestaan. On pyrittävä vakavasti siihen, että ihmisillä olisi mahdollisuus hakea turvapaikkaa vaarantamatta ensin elämäänsä. Selkeyttäminen merkitsee myös inhimillisen asumisen järjestämistä sekä ripeää turvapaikkahakemuksen käsittelyä. Ihmisille, jotka tulevat Saksaan ja Eurooppaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi, on vähän vaihtoehtoja – turvapaikan hakeminen ei ole heille sopiva ratkaisu. Selviä vastauksia tarvitaan erityisesti siihen, miten Saksa ja Eurooppa suhtautuvat sotiin, äärimmäisiin taloudellisiin olosuhteisiin ja syrjintään, sillä juuri nämä seikat ajavat ihmisiä pakenemaan kotimaastaan.
2. Äärioikeisto pyrkii hyötymään pakolaiskeskustelun epävarmuudesta. Se kehittää kauhukuvia lietsoakseen kielteisiä tunteita ja sitä kautta väestön torjuvaa suhtautumista pakolaisiin. Pyrkimys saada poliittista hyötyä pakolaisten vaikeuksista ei ole hyväksyttävää demokraattisen puolueen toimintaa.
3. Kielteiset tunteet, torjunta, syrjintä ja väkivalta nousevat erityisesti mielikuvasta, että toiset ottavat jotakin pois ”meiltä” tai uhkaavat keskeisiä arvojamme tai elämäntapaamme. Tämä vaara nousee erityisesti silloin, kun rahoituksen riittämättömyys tuottaa eturistiriidan pakolaisten majoittamisen ja julkisten palveluiden välille. Pakolaisten vastaanoton pitäisi tuottaa mahdollisimman vähän heikennyksiä muiden ihmisten elämään.
4. Maahanmuutto on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarkastellen edullista kaikille osapuolille. Tätä tosiseikkaa ei ole riittävästi pohdittu ja korostettu. Väestön ikäjakauma muuttuu paremmaksi: nuorten ihmisten lisääntyminen turvaa eläkkeiden maksun. Maahanmuutto korvaa ammattitaitoisen työvoiman puutetta monella alalla. Maahanmuutto auttaa myös säilyttämään paikallista infrastruktuuria kuten päiväkoteja, kouluja, urheiluseuroja tai pikkukauppoja, jotka muuten joutuisivat lopettamaan väestön vähenemisen vuoksi.
5. Epävarmuus sen suhteen miten pakolaisiin pitäisi suhtautua on erityisen suurta niiden keskuudessa, joilla ei ole kokemusta maahanmuuttajista – ihmiset pelkäävät asioita, joita he eivät tunne. Kontaktit auttavat voittamaan ennakkoluuloja. Kyselyt osoittavat pakolaisten torjunnan olevan yleisempää Saksan itäosassa, koska siellä ei historiallisista syistä ole ollut maahanmuuttajia eikä ihmisillä siten ole heistä kokemusta. Pakolaisten sijoittelussa eri puolille maata pitää pyrkiä siihen, että pakolaisia sijoitettaisiin erityisesti sinne, missä aikaisemmin ei ole koettu maahanmuuton tuottamia hyötyjä. Muuten nämä alueet ovat vaarassa jäädä jälkeen kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymisessä. Erityisesti vähemmän vauraat maaseutualueet voivat parantaa infrastruktuuriaan maahanmuuton avulla.
6. Euroopan Unionin heikkenevä solidaarisuus uhkaa sen mainetta, mikä vahingoittaa kansalaisten identifikaatiota ja halua toimia yhteisön hyväksi. Euroopan on löydettävä kollektiivinen, solidaarinen ja humanitaarinen lähestymistapa niin kutsuttuun pakolaiskriisiin.

Arvoisa rouva Merkel, hyvät naiset ja herrat. Yllä esitetty käsittelee ajankohtaisia ongelmia. Emme käsitelleet keskipitkän ja pitkän aikavälin ongelmia. Suurin osa niistä jotka nyt tulevat maahamme, jäävät asumaan pysyvästi, ja menestyminen tai epäonnistuminen heidän kotouttamisessaan tulee muotoilemaan Saksan ja Euroopan tulevia kasvoja. Tässä viestissä emme myöskään käsitelleet vastaanottokeskusten ja paikallisyhteisöjen tilannetta. Parannukset myös niiden suhteen ovat välttämättömiä.

Yli 100 sosiaalipsykologin puolesta Prof. Dr. Uli Wagner, Philipps-Unversität Marburg, Saksa

Ks.

 http://www.uni-marburg.de/fb04/team-wagner/aktuelles


Kirjeen välitti prof. Anna-Maija Pirttilä-Backman (Helsingin yliopisto)
Käännös Vilma Hänninen

Advertisements
%d bloggers like this: