1 kommentti

Askeleiden laskemisesta

Kirjoittanut Vilma Hänninen

Saatuani keväällä uuden työpuhelimen on tavakseni tullut iltaisin (ja myönnetään: aika usein muulloinkin) vilkaista sen kätkemästä askelmittarista, montako askelta päivän aikana on tullut otettua. Mittari kehuu aina kun säädetyt 10 000 askelta on tullut täyteen ja kannustaa silloinkin kun ei ole (kävele vielä 16 askelta niin pistät eilistä paremmaksi!). Ilahdun kun huomaan kävelleeni reippaasti yli tavoitteen. Mutta: olen päättänyt pysähtyä miettimään aina, kun numerot pyrkivät herättämään minussa tunteita. Askeleiden mittaaminen on askel mitatun minuuden tiellä, ja taidan ottaa tuumaustauon ennen etenemistä sitä pitkin.

****

Ajankohtaisiin ilmiöihin aina yhtä kiinnostavalla tavalla tarttuva sosiologi Deborah Lupton on viime aikoina kirjoittanut mitatun minuuden tai itsensä seuraamisen ilmiöstä muun muassa erittäin suositeltavassa blogissaan This sociological life.

Lupton toteaa, että viime vuosina on tullut mahdolliseksi seurata mitä moninaisimpia ruumiin ja mielen toimintoja erilaisten digitaalisten välineiden avulla. Itsen tutkiskelu ja kehittäminen on sinänsä vanha länsimainen ilmiö, mutta uusi tekniikka sekä helpottaa sitä että uomittaa sen tietynlaiseksi. Joko laitteiden suorin mittauksin tai niille tietoa syöttämällä on mahdollista seurata paitsi otettuja askeleita ja kalorinkulutusta, myös unen laatua, mielialan vaihteluita, seksikäyttäytymistä, nautitun ravinnon laatua ja ties mitä, sovellukset lisääntyvät päivittäin. Yksinkertaisimmillaan tämä itseen liittyvän tiedon seurailu on harmitonta hupia, mutta se saattaa kääntyä myös pakonomaikseksi itsetarkkailuksi. Joka tapauksessa se ohjaa tarkkailemaan itseä nimenomaan määrällisillä mittareilla. Itsen tarkkailusta on tietysti pieni askel itsensä kehittämiseen ja kurinalaiseen säätelyyn, mihin tarkoitukseen näitä sovelluksia tyypillisesti käytetäänkin.

Kerätty tieto ei välttämättä jää yksityiseksi. Lupton erottelee yksityisen lisäksi neljä muuta tasoa, jolla itsetarkkailutietoa voidaan synnyttää ja käyttää. Tietoa voidaan kerätä toisen (vaikkapa lääkärin tai työorganisaation johdon) kehottamana; sitä voidaan jakaa omissa yhteisöissä, jolloin siitä tulee uudenlainen itsensä esittämisen muoto (katso miten kaunis unikäyrä minulla onkaan!); sitä voidaan alkaa käyttää myös ihmisten ohjailuun ja ”tuuppaamiseen” kohti terveellisempiä elämäntapoja, työntekijöiden kilpailuttamiseen ja lopulta mahdollisesti myös syrjimiseen. Ja lopulta suurista ihmisryhmistä kertynyttä tietoa voidaan käyttää myös heidän selkänsä takana esimerkiksi markkinointitarkoituksiin.

Itsen tarkkailun ilmiötä ymmärtämään auttavina sosiologisina teorioina Lupton mainitsee mm. Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teorian (itsen tarkkailu antaa tunteen, että ainakin jokin asia on hallinnassa) ja Michel Foucault’n teorian uusliberaalista minuudesta, joka ottaa vastuun jatkuvasta itsensä kehittämisestä. Viimeisimmässä blogissaan Lupton kehittelee Donna Harawayn ja Annemarie Molin ajattelua soveltaen ajatusta itsen seuraamisen välineistä kiinteästi ihmisyyden kanssa yhdessä kehittyvinä ilmiöinä. Uusia sosiaalitieteellisiä näkökulmia tähän aiheeseen tulee epäilemättä ilmaantumaan vielä lisääkin.

Digiavusteinen omaan napaan tuijottaminen kuuluu todennäköisesti niihin ilmiöihin, jotka kasvavat ja lavenevat paljonkaan sosiaalitieteilijöiden kritiikkiä noteeraamatta. Kuitenkin ilmiön sosiologinen analyysi voi tehdä ihmiset hiukan tietoisemmiksi siitä, mistä askelten ja milloin minkin asian mittaamisessa on yhteiskunnallisessa mittakaavassa tarkasteltuna kysymys.

***
Loma-aikaan on erityisen hyvä syy lakata vahtimasta askelmittaria (tai antamasta askelmittarin vahtia minua). Loma-askeleet eivät ole yhteismitallisia. Kumisaappaissa suolla lompsitut, vaelluskengissä rinteillä ähkityt, paljain jaloin pihamaalla tallustellut, saunavesiämpäreiden kanssa rantakallioilla tasapainotellut ja metsäpoluilla mutkitellen kuljetut askeleet ovat jotain muuta kuin kaupunkiasfaltilla toteutetut kävelyn yksiköt. Loma-askelia ei voi eikä pidä laskea, ne ovat lukumäärien tuolla puolen.

Advertisements

One comment on “Askeleiden laskemisesta

  1. […] synvinklar på användingen av olika applikationer och  mätningsinstrument i bloggen ”sosiaalipsykologisia savumerkkejä”. Hänninen reflekterar över hur mätning och utvecklande av sig själv länge har varit en del […]

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: