Miksi annamme planeetan kulkea kohti ympäristötuhoa?

Kirjoittanut Vilma Hänninen

 

Kuopiolaisten sosiaalipsykologien filosofiystävä Elisa Aaltola kysyy hiljattain ilmestyneessä blogikirjoituksessaan (http://hermithounds.com/2015/01/23/akrasia-eli-miksi-ihmiset-syovat-lihaa-2/), miksi ihmiset käyttävät eläimiä ravintonaan siitä huolimatta, että hyvin tietävät sen olevan epäekologista ja siten edistävän planeettamme joutumista yhä syveneviin ympäristöongelmiin. Aaltola jäsentää järjen ja toiminnan ristiriitaa jo antiikin filosofiasta tutun akrasian eli tahdon heikkouden käsitteellä.

 
Samaa kysymystä pohtii myös Manchesterin yliopistossa työskentelevä psykologian professori Geoffrey Beattie kirjassaaan Why aren’t we saving the planet. Hän puolestaan etsii vastauksia perinteisen sosiaalipsykologisen asennetutkimuksen keinoin. Tämä kirjastosta sattumoisin näppeihini tarttunut kirja on sekoitus kuivaakin kuivempia empiirisiä tutkimustuloksia käppyröineen ja lennokkaan puhuttelevaa kirjoittajan henkilökohtaisen elämän kuvailua. Samalla kirja esittelee asennetutkimuksen historiaa ja uusia menetelmiä sekä pohtii kokoavasti, miksi emme ole niin tosissamme pelastamassa planeettaa kuin tuntemamme uhkakuvat edellyttäisivät.

 
Beattie on tutkimuksissaan tarkastellut erityisesti sitä, kuinka tärkeä valintaperuste tuotteen hiilijalanjälki eri ihmisille on. Teoreettisesti ilmaisten tutkimukset koskevat julkisesti ilmaistujen (eksplisiittisten) ja ainakin muilta ja ehkä myös itseltä piiloon jäävien implisiittisten ympäristöasenteiden välistä suhdetta. Julkiasenteita tutkitaan perinteisin väittämämenetelmin. Tällaiset mittausmenetelmät jättävät kuitenkin aina epäilyksen varaa sen suhteen, kuinka paljon sosiaalinen suotavuus vaikuttaa vastauksiin. Siksi on kehitelty uudenlaisia asenteiden tutkimisen menetelmiä, jotka minimoivat tietoisen harkinnan vaikutuksen tuloksiin. Tällaiset piiloasenteiden mittausmenetelmät mittaavat sitä, kuinka nopeasti ihminen ”selkäytimellään” yhdistää tietyn asenneobjektin yhtäältä kielteisiin, toisaalta myönteisiin adjektiiveihin. Jos ihminen siis ilmaisee julkiasenteiden testissä vaikkapa pitävänsä ekologista pesuainetta parempana valintana kuin epäekologista, hän voi silti piiloasenteiden testissä yhdistää epäekologisen pesuaineen nopeammin adjektiiviin hyvä. (Vastaavia testejä löytyy Googlettamalla IAT – kannattaa kokeilla!). Yksi Beattien tutkimuslinjoista on osoittaa, että piiloasenteet tulevat esiin ihmisten ei-kielellisissä viesteissä eli esimerkiksi käsien liikkeissä heidän puhuessaan asenteen kohteesta.
Kuten arvattavaa on, suurin osa Beattien tutkimista ihmisistä oli julkiasenteiltaan hyvin ympäristömyönteisiä. Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, myös suurimman osan piiloasenteet olivat ympäristömyönteisiä, joskus jopa myönteisempiä kuin julkiasenteet. Beattieta itseään kiinnostaa erityisesti ”viherfeikkaajien” ryhmä, joiden piiloasenteet ovat kielteisempiä kuin julkiasenteet. Näitä kuitenkin oli Beattien tutkimuksen osallistujista vain 11 prosenttia.

 
Asenteista ollaan yleensä kiinnostuneita siksi, että niiden ajatellaan suuntaavan ihmisten toimintaa. Beattien mukaan niin eksplisiittiset kuin implisiittisetkin asenteet ennustavat käyttäytymistä vain rajallisesti, ja paras selitys huomioi ne molemmat. Kulutusvalinnoissa implisiittiset asenteet ohjaavat ratkaisuja voimakkaimmin silloin kun ihminen on kiireinen ja nälkäinen – mikä on tietysti tyypillinen tilanne marketissa asioitaessa.
Beattie itse kuuluu kertomansa mukaan niihin, joiden piiloasenteet ovat huomattavasti vähemmän vihreitä kuin julkiasenteet, ja joiden kulutusvalinnat ovat kestämättömän epäekologisia. Hän katsoo, ettei asenteissa eikä käyttäytymisessä ole kyse pelkästään järjestä. Beattie jäljittää omaa kulutussuhdettaan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiinsa pohjois-irlantilaisessa työläisperheessä. Monien muiden nykysosiaalipsykologien tapaan hän siis korostaa tunteiden ja tiedostamattoman merkitystä toiminnan ohjauksessa.

 
Jos asenteet eivät ole pelkästään järjen asia, ei niihin voi vaikuttaakaan pelkästään rationaalisilla argumenteilla. Asenteisiin vaikuttamisen keinoja Beattie on tutkinut erittelemällä katsojien reaktioita Al Goren vaikuttavaan ilmastonmuutoksesta varoittavaan elokuvaan An inconvenient truth. Elokuva pyrkii konkretisoimaan ilmastonmuutoksen uhkia ja vetoamaan sekä järkeen että tunteisiin. Beattie toteaa, että tunteisiin vetoavat kohdat onnistuivat paitsi todella herättämään tunteita myös saamaan katsojat ilmaisemaan entistä suurempaa motivaatiota tehdä jotain ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja uskomaan entistä vahvemmin omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asiaan. Beattie päättelee, että tällaiset elokuvat voivat tuottaa asenteenmuutoksen edellyttämän kognitiivisen ja emotionaalisen sokin – tosin vaikutuksen kestosta ei vielä ole tutkimustietoa.

 
Beattie näkee kolme pääsyytä sille, miksi emme toimi päättäväisemmin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ensimmäinen on opittu avuttomuus, usko siihen ettei mitään ole enää tehtävissä. Toinen on muutoksen hitaus, minkä vuoksi on mahdotonta nähdä omien tekemistemme tai tekemättä jättämistemme vaikutuksia. Kolmas on se, että muutosta koskevat termit (erityisesti ilmaisu ”global warming”) ovat liian neutraaleja ja jopa myönteisiä mielleyhtymiä herättäviä (mikäs sen mukavampaa kuin lämpeneminen?). Ja ehkä keskeisin syy on tämä: jokainen ajattelee, että jonkun muun pitäisi ensin tehdä jotain.

 
Vaikka Beattien kirja on tervetullut yrityksenä tarttua ihmiskunnan ehkä polttavimpaan ongelmaan sosiaalipsykologian keinoin, jää sen anti jossain määrin kevyeksi. Ainakaan itse en kirjan pohjalta täysin vakuuttunut siitä, että pelkän asenteen käsitteen avulla voitaisiin tehdä ymmärrettäväksi ihmisten ekologista välinpitämättömyyttä – vallankin, jos Beattien tulokset myös piiloasenteiden ympäristömyönteisyydestä pätevät myös hänen aineistonsa ulkopuolella.
Beattie ei edes yritä systemaattisesti hahmottaa kulutusvalintojen ekologisuuteen vaikuttavien tekijöiden kokonaisuutta. Olennaisempaa kuin valitako hiilijalanjäljeltään suurempi vai pienempi tuote on se miten paljon ylipäätään kulutetaan. Tärkeää olisi myös hahmottaa sitä mitä on kulutusvalintoja punnittaessa ekologisuuden vaihtoehto – kuten nautinto, jota Elisa Aaltola kirjoituksessaan käsittelee. Kiinnostavaa olisi myös eritellä millaisia argumentteja ihmiset kehittelevät sille, että heidän vaakakupissaan nuo vaihtoehdot painavat ekologisia näkökohtia enemmän. Vastuun pallottelu ja haluttomuus kantaa kekoon suurempi korsi kuin muut ovat niin ikään sosiaalipsykologisia ilmiöitä, jotka olisivat ympäristön kannalta tutkimisen arvoisia. Valaisevaa olisi tietää myös, kuinka valmiita ihmiset ovat tukemaan poliittisia ratkaisuja, jotka suojelisivat ympäristöä heidän oman välittömän mukavuutensa kustannuksella. Vakavan tutkimuksen kehitteleminen teemoista, joita Beattie nyt käsittelee henkilökohtaisten kokemuksiensa kautta, voisi tuottaa valaisevampaa tietoa kuin tämän kaltaisilla asennetestauksilla saavutetaan.
Suomalaiset sosiaalipsykologit Annukka Vainio ja Jaana-Piia Mäkiniemi ovat tehneet teoreettisesti monisyisempää tutkimusta ympäristöasenteista, kuten siitä miten erilaiset tekijät painavat ruokavalintoja tehtäessä ja missä suhteissa usko tieteeseen on ympäristöasenteisiin. Myös Kuopiosta sosiaalipsykologian maisteriksi valmistunut Henna Karhunen on gradussaan tehnyt mielenkiintoisia havaintoja siitä, millaisia perusteita ryhmissä nousee esiin ympäristöön liittyvistä asenneväittämistä keskusteltaessa.

Lähteet:
Beattie, Warren (2010): Why aren’t we saving the planet? London & New York: Routledge.
Karhunen, Henna (2010): Puhetta ympäristöstä: laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa ympäristöön liittyvien kannanottojen tutkimiseen. Sosiaalipsykologian pro gradu –tutkielma, Kuopion yliopisto.
Mäkiniemi, Jaana-Piia & Vainio, Annukka: Barriers to climate-friendly food choices among young adults in Finland. Appetite 74, 12-19.
Vainio, Annukka & Paloniemi, Riikka ((2014) The complex role of attitudes toward science in pro-environmental consumption among the adult population in the Nordic countries, Ecological Economics 18-27.

Mainokset
%d bloggers like this: