Suomen vastuu Ukrainan kriisissä

Kirjoittanut Jarkko Silvola

 

Ukrainan kriisi on havahduttanut koko maailmaa idän ja lännen kiristyneiden suhteiden seurauksena. Suomi on liittynyt konfliktiin mm. EU:n asettamien talouspakotteiden tukijana. Venäjän heikentynyt talous ja Ukrainan kriisin tapahtumat ovat herättäneet laajasti keskustelua maamme turvallisuudesta ja puolustuskyvystä. Suomen suhdetta Ukrainan kriisiin on valaisevaa tarkastella konflikteja koskevien sosiaalipsykologisten teorioiden avulla.

James Wertsch ja Nutsa Batiashvili (2012) erittelevät Georgian historian pohjalta, miten uutta konfliktia pyritään ymmärtämään ottamalla kollektiivisesta muistista käyttöön menneisiin tapahtumiin pohjautuva tarinallinen malli. Tähän tapaan Ukrainan kriisi on nostanut esiin Suomen sotien aikaisen tunteikkaan narratiivisen mallin Venäjästä. Medialla on merkittävä rooli luotaessa kollektiivista näkemystä vallitsevasta konfliktista. (Psaltis 2012, Wertsch & Batiashvili.) Suomalaisessa mediassa Ukrainan kriisi pyritään usein ymmärtämään Venäjän aggressiivisena kuvaavan narratiivisen mallin avulla.

Voidaan nähdä, että Ukrainan kriisissä on käytetty Suomen ja Venäjän historiasta kumpuavaa narratiivista mallia epäselvien tapahtumien selittämiseksi, jonka avulla kriisin tapahtumista on muodostettu aukoton ja mielekäs tarina. Esimerkiksi matkustajakoneen alas ampumisesta Ukrainan yllä ei ole vieläkään kyetty esittämään todisteita. ”Venäjä-mielisten” syyllisyys sopii tapahtuman selittäjäksi suomalaisten sisäistämän narratiivisen mallin mukaisesti. Tapahtumien todellista kulkua emme tiedä, mutta Ukrainan kriisistä luotujen tarinoiden avulla on oikeutettu voimakkaampia toimia: yhä raskaampia talouspakotteita.

Teoksessa Social conflict: escalation, stalemate, and settlement Pruitt ja Kim (2004) kuvaavat konfliktispiraalimallia, jossa konflikti yltyy spiraalin jatkuvasti kasvavan kehän tavoin. Toisen osapuolen hyökkäykseen reagoidaan raskaammalla vastahyökkäyksellä, jolloin kehä suurenee. Ukrainan kriisissä Venäjän ja lännen yhä voimakkaammat vastatoimet pitävät konfliktia yllä. Spiraali ilmenee osapuolia sitovana koston kierteenä, jonka imusta on vaikea irtautua. Kierteen katkaisemista estää toisen osapuolen tulkitseminen syylliseksi konfliktiin ja vastuulliseksi lopettamaan vastatoimet. (Pruitt & Kim 2004.) Konfliktispiraali saa siten vetovoimansa syyllistävistä tulkinnoista, joiden äänitorvena media toimii. Siksi on merkityksellistä, kuinka me suomalaisina tulkitsemme vallitsevan konfliktin.

Konfliktispiraalin kasvavan kierteen vaarana on osapuolten ylisitoutuminen konfliktiin, jolloin sen voittamisesta tulee tärkein päämäärä. Esimerkiksi Vietnamin sodan jatkamista perusteltiin siihen jo käytetyillä varoilla. (Pruitt & Kim 2004.) Myös Ukrainan kriisin taloudelliset panostukset ovat merkittäviä. Konfliktispiraalin etenemistä on kuitenkin mahdollista hidastaa tai estää vastuullisilla tulkinnoilla. Näennäisesti vastuu Ukrainan kriisistä on harvojen johtajien käsissä, mutta on muistettava myös Suomen ja suomalaisten vastuu lännen liittolaisena. Päättäjien on vaikea tehdä ratkaisuja ilman kansan tai liittolaisten tukea. Pruittin ja Kimin (2004) mukaan konflikti voi päättyä liittolaisten tuen loppumisen tai riidanhaluisten taktiikoiden epäonnistumisen seurauksena. Suomalaisessa mediassa Venäjää koskevan narratiivinen malli on ohjannut riidanhaluisiin taktiikoihin kuten taloussodan tukemiseen. Siten olemme vastuussa omien tulkintojemme seurauksista konfliktissa. Riidanhaluisten toimien seurauksena keskusteluyhteys Suomen ja Venäjän välillä voi heikentyä, mikä luo kasvualustan ennakkoluuloille ja tukahduttaa ymmärryksen, empatian ja arvostuksen toista osapuolta kohtaan. (Pruitt & Kim 2004.) Empatia, ymmärrys ja arvostus ovat moraaliresursseja, jotka saavat ihmiset näkemään toisensa arvokkaina. Moraaliresursseilla viitataan ihmisen epäitsekkäisiin tarpeisiin ja taipumuksiin, jotka saavat aikaan moraalisia tekoja. Ne estävät ihmisarvon heikentämistä ja toimivat siten konflikteja ja konfliktispiraalin etenemistä estävänä voimana. (Glover 2010.)

Ovatko näkemyksemme Venäjästä ja Ukrainan kriisistä vastuulliset? Kysymys on merkityksellinen, koska vastuullisilla tulkinnoilla voidaan tuottaa konfliktia hillitseviä moraaliresursseja. Sen sijaan vastuun välttely oikeuttaa provosoivat teot konfliktispiraalin kierteen jatkamiseksi. Vastuun välttely rohkaisee myös epäluottamukseen, joka tarttuu helposti konfliktin toiseenkin osapuoleen. Epäluottamuksen vallitessa toisesta osapuolesta muodostetaan herkästi stereotypioita, jotka saattavat vähentää konfliktin osapuolten vuorovaikutusta. (Raudsepp & Wagner 2012.) Heikko keskusteluyhteys, epäluottamus ja siitä seuranneet ennakkoluulot olivat ensimmäisen maailmansodan syttymisen syitä. Kyseessä on Hobbesilainen pelon loukku, jossa pelko vihollisen iskusta saa tekemään hyökkäävän aloitteen. (Glover 2010.) Suomen ja Venäjän historiasta kumpuava narratiivinen malli voidaan nähdä juuri konfliktin pelon ilmenemisen muotona.

Suomella on vastuunsa Ukrainan kriisissä. Suomi on ollut osana Euroopan Unionia tukemassa Ukrainan vallankumousta, jonka seurauksena kriisi on alkanut. Olemme myös antaneet panoksemme konfliktispiraalin kierteelle tukemalla hyökkääviä toimenpiteitä taloussodan aloittamiseksi ja koventamiseksi. Lisäksi mediamme pitävät Venäjää usein epäluotettavana ja aggressiivisena konfliktin osapuolena. Taloussodassa olemme tulleet yhä enemmän tietoisiksi Venäjän kaupan tärkeydestä. Lisäksi vallitsevassa konfliktissa panoksena on maamme turvallisuus. Tulkinnat Venäjästä ja Ukrainan kriisistä ovat meidän jokaisen vastuulla. Tulkinnat luovat todellisuutta. Mikä estää meitä rakentamasta rauhaa vastuullisilla tulkinnoilla, jotka tuottavat konflikteja ehkäiseviä moraaliresursseja ja ohjaavat katkaisemaan konfliktispiraalin kierteen?

 

Lähteet:

Glover, Jonathan 2010. Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Pruitt, Dean, Kim, Sung Hee 2004. Social conflict: escalation, stalemate, and settlement. 3. painos. McGraw-Hill Higher Education, New York.

Psaltis, Charis 2012. Intergroup trust and contact in transition: A social representations perspective on the Cyprus conflict. Teoksessa Ivana Markova & Alex Gillespie (toim.) Trust and conflict. Representation, culture and dialoque. Routledge, New York, 83-104.

 

Raudsepp, Maaris & Wagner, Wolfgang 2012. The essentially Other: representational processes that divide groups. Teoksessa Ivana Markova & Alex Gillespie (toim.) Trust and conflict. Representation, culture and dialoque. Routledge, New York, 105-123.

 

Wertsch, James & Batiashvili, Nutsa 2012. Mnemonic communities and conflict: Georgia’s national narrativa template. Teoksessa Ivana Markova & Alex Gillespie (toim.) Trust and conflict. Representation, culture and dialoque. Routledge, New York, 37-49.

Mainokset
%d bloggers like this: