Konfliktien sosiaalipsykologiaa

Kirjoittanut Vilma Hänninen

Nyt kun suuri osa maailmaa seuraa henkeään pidätellen Ukrainan ja Venäjän välisen konfliktin etenemistä, on ehkä paikallaan esitellä meillä Kuopiossa kurssivaatimuksissakin valittavissa olevaa Dean G. Pruittin ja Sung Hee Kimin teosta Social conflict: Escalation, stalemate, and settlement.  Kirja auttaa jäsentämään sitä, miten konfliktit syntyvät ja eskaloituvat, ja miten ne lopulta päättyvät.

Pruitt ja Kim toteavat, että mitä erilaisimmat konfliktit – olipa kyse aviopuolisoiden lomapaikkavalintaa koskevasta kiistasta, työpaikan yksiköiden välisistä ristiriidoista tai valtioiden, jopa valtioliittoumien välisistä vastakkainasetteluista – etenevät usein tiettyä logiikkaa noudattaen. Tekijät eivät kuitenkaan pyri yksinkertaistamaan asioita, vaan ottavat jokaista konfliktiprosessin vaihetta tarkastellessaan huomioon lukuisia erityyppisiä sosiaalipsykologisia ilmiötä. Kirjan esimerkkiaineistona käytetään muun muassa erilaisia poliittisia kriisejä. Kirja opettaa konflikteista seuraavanlaisia asioita:

Konfliktissa on kyse tilanteesta, jossa kaksi osapuolta ei voi yhtä aikaa saada mitä tahtovat. Tässä tilanteessa ne voivat omaksua erilaisia strategioita –  myöntyä, vetäytyä, tyytyä kompromissiin, pyrkiä  ongelmanratkaisuun tai taistella voitosta. Avoin konflikti syntyy, kun kumpikin valitsee taistelun.

Konfliktien tuhoisuus juontuu niiden eskaloitumisesta eli yltymisestä. Eskaloituminen voi tapahtua monilla tavoilla: näitä ovat keinojen koveneminen, käytettyjen keinojen laajeneminen (yhä enemmän resursseja  uhrataan tavoitteen saavuttamiseksi), konfliktin aiheiden laajeneminen (varsinaisten etujen lisäksi siirrytään hyvin nopeasti taistelemaan arvovallasta ja kasvojen säilyttämisestä; konkreettiset kiistanaiheet abstrahoituvat lopulta ”hyvän” ja ”pahan” vastakkainasetteluksi), tavoitteiden koveneminen (oman edun valvonnasta toisen voittamiseen ja toisen vahingoittamiseen) ja osallistujajoukon laajeneminen (liittolaisten hakeminen). Eskaloitumisesta seuraa siis, että osapuolet helposti unohtavat kaiken muun ja ovat valmiita tekemään suuria uhrauksia voittaakseen  – tai lopulta vain vahingoittaakseen toista osapuolta. Koska prosessi on vuorovaikutusta, sen eteneminen on ennustamatonta eikä välttämättä kummankaan osapuolen tavoitteiden mukaista.

Eskaloitumiselle on ominaista, että ratkaistavia ongelmia ja kostoon houkuttelevia vahingoittamisia kertyy koko ajan lisää ja samalla ”menneiden panostusten ansa” pakottaa jatkamaan – kun kerran näin paljon on jo uhrattu, ei enää voi antaa periksi. Samalla sosiaaliset suhteet toiseen osapuoleen katkeavat, vastapuolen jäsenet aletaan nähdä epäihmisinä ja tämän seurauksena omat moraaliset pidäkkeet raukeavat.

Konfliktin ratkeaminen voi saada monenlaisia muotoja: huonoimmassa tapauksessa päädytään vain ulkoisten vihollisuuksien päättymiseen konfliktin jäädessä kytemään (jäätynyt konflikti), parhaassa päädytään ongelmanratkaisuun, joka on molempien osapuolten tavoitteiden mukainen. Ratkeamisessa on olennaista myös osapuolten kasvojen säilyttäminen ja kokemus ratkaisun oikeudenmukaisuudesta. Hyvään ratkaisuun pääsemisessä kolmannella osapuolella voi olla suuri merkitys, edellyttäen että osapuolet luottavat tämän puolueettomuuteen.

Vaikka konflikteilla onkin paljon yhteisiä piirteitä, ne ovat kuitenkin aina myös erityisiä. Pruittin ja Kimin kirjan kuvaukset tuntuvat sopivan parhaiten kriiseihin, joissa osapuolet ovat suhteellisen tasaväkisiä, kuten kylmän sodan osapuolten välinen konflikti. Ukrainan ja Venäjän David ja Goljat –asetelma on kaukana symmetrisyydestä, mikä tuo tilanteeseen omia piirteitään.

Konflikteja koskevissa oppikirjoissa käytetään usein esimerkkinä Kuuban ohjuskriisiä, jossa ensin ajauduttiin ydinsodan partaalle ja sitten lopulta viime hetkellä päästiin ratkaisuun. Eskalaatiolla on aina myös vähemmän näkyviä vastavoimia, jotka saattavat pysäyttää tuhoisan prosessin etenemisen. Ukrainan ja Venäjän kriisistä tulee varmasti konflikteja käsittelevien oppikirjojen esimerkkiaineistoa. Tulevaisuus näyttää, millaisesta tapahtumaketjusta se muodostuu esimerkiksi – toivottavasti sellaisesta, jossa uhkaavalta näyttänyt kehityskulku on onnistuttu katkaisemaan ja sen pohjalla ollut ristiriita sovittelemaan.

Lähde: Pruitt, Dean G. & Kim, Sung Lee (2004) Social Conflict: Escalation, Stalemate, and Settlement. Boston: McGraw-Hill.

 

Mainokset
%d bloggers like this: