Mietteitä muilta mailta

Kirjoittanut Mirja Määttä

Olen kuullut siitä, että ulkomailla elävät suomalaiset tuntevat olevansa enemmän suomalaisia kuin kotimaassaan. Ehkä tässä on jotain perääkin. Ainakin Manchesterissa, missä osallistun erilaisiin monikansallisiin kokoontumisiin, keskustelut pyörivät osin siinä, millaisia tapoja ja erikoisuuksia missäkin maassa on. Esimerkiksi International Societyn retkellä oli kiinnostava kuulla, mitä japanilaiset tai kazakstanilaiset nuoret halusivat kertoa tietävänsä Suomesta: Muumit, Marimekko, revontulet ja talvisota; kuinka suomalaiset pärjäsivät Neuvostoliittoa vastaan. Itse huomasin tietäväni yhtä ja toista triviaalia Japanista. Se herätti ihmetystä, että tiesin harakirin, mutta suomalaisten itsemurha-alttiuden näkövinkkelistä se ei ole ollenkaan outoa.

Ilahduin kun huomasin retken jälkeen, että Sibeliuksen sinfoniat esitetään täällä kesäkuun alussa – kansallissäveltäjämme (huomaa tämä me-muoto), jota monet vanhemmat japanilaiset ihailevat. En tietysti Suomessa kiinnitä suurta huomiota tällaisiin konsertteihin.

Kansallisista erityisyyksistä keskusteltiin eilen myös kielikurssilla, antaumuksella. Esimerkiksi poikkeavista seurustelu- ja sukunimikäytännöistä Puolassa, Espanjassa, Suomessa ja Jordaniassa, sekä yleisemmin maahanmuuttopolitiikasta. Monella maahanmuuttajalla on kokemusta siitä, että on helpompi tutustua ulkomailta tulleisiin ja saada heistä juttukavereita kuin paikallisista. Manchesterissa nähdään kuitenkin aika paljon positiivista vaivaa tulokkaiden suhteen. International Societyn kaltaisessa paikassa sitä tekevät erityisesti muut ulkomailta muuttaneet, mutta samapa tuo.

Neulepiirin – missä käyn aika usein – naiset ja muutama mies ovat yleensä natiiveja, myös Amerikasta ja Irlannista tulleita. Piirissä ei yleensä keskustella kansallisista erityisyyksistä. Siellä minulle on selvinnyt, että vapaaehtoistyö on täällä tärkeää; siihen hakeudutaan ja siinä saatuja kokemuksia jaetaan. Joku kertoo koulun vapaaehtoisjohtokunnasta, toinen lehden toimitusneuvostosta, kolmas festivaalin järjestämisestä. Myös maahanmuuttajien keskuudessa vapaaehtoistyö on yksi tapa päästä integroitumaan yhteiskuntaan, vaikka työtä ei tällä hetkellä olisi.

Vein viimeksi Suomessa käytyäni neulepiiriin Fazerin sinisiä konvehteja ja hyvin maistuivat. Jossain mielessä minusta on siis kuoriutunut Suomi-lähettiläs. Täältä etäämpää voi myös miettiä, mitkä asiat ovat Suomessa kehnosti. Eräs suomalainen ystävä kysyi minulta, mistä oikein pidän Iso-Britanniassa, koska selvästikin pidän täällä olemisesta ja käymisestä. Vastasin, että jonkinlaisesta rentoudesta, ja hän siihen, että kaikki paikathan on rennompia Suomeen verrattuna…

Advertisements
%d bloggers like this: