Kieli, kategoriat ja vähäinen kulttuurinen ymmärrys

Kirjoittanut Mirja Määttä

Romanituttavani Suomessa sanoi, että mustalainen-termiäkin heistä voi käyttää, jos sävy on oikea. Tästä neuvosta on noin 25 vuotta aikaa, joten en ole aivan kartalla asiasta. Käytän siis mieluiten romani-termiä. Nämä ihmisten kategorisoinnit ja oikeanlaisten termien etsintä ovat olleet mielessäni viime viikkoina kun olen vierailevana tutkijana Manchesterissä kolmen kuukauden ajan. Koen olevani monella tapaa puolikielinen kielitaidon ja kulttuurisen ymmärryksen tasoilla, ja mietin, jos puheessani käytän vaikkapa termiä musta tai homoseksuaali, miten puheeni tulkitaan kulttuurisesti. Olisiko oikeampi versio afro-karibialainen? Mutta enhän voi tietää, mistä maasta kukakin tulee. Olisiko saksalaiselle tutkijalle puhuttaessa käytettävä mieluummin termiä gay kuin homosexual? No, wikipediasta selviää, että mustista brittiläisistä voidaan käyttää termiä Caribbean and African. http://en.wikipedia.org/wiki/British_African-Caribbean_people

En ole täällä ensisijassa etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta mietin vain, miten monenlaista kulttuurista ymmärrystä ja kielen sävyjä koskevaa tietotaitoa tarvitaan, että tulisi ymmärretyksi niin kuin itse toivoisi. Ja mietin myös, millaista olisi oikeasti ja pysyvästi muuttaa maahan, jonka tapoja ei oikein tunne, ja kielestäkään ei oikein saa selvää. Jos ajatellaan, että esimerkiksi suomalaisissa kylissä paikalliskulttuurit ja käyttäytymiskoodistot ovat niin toisistaan poikkeavia, että ne edellyttävät hienovaraista perehtymistä ajan kanssa, mitä onkaan moninaisuus täällä.

Alue, jossa asun, on erittäin monikulttuurinen. Sen olen muun muassa pannut merkille, että puolalaisen ja karibialaisen grillin mainoksessa käytetään hyvin karikatyyrimaisia maanmiesten kuvia. Kaupoissa ja ravintoloissa korostetaan ruuan ja ihmisten alkuperämaata ja kieltä. Yritän tulkita näkemääni ja tehdä siitä päätelmiä. Onko vanha kirkko, jossa on räikeän keltaiseksi maalatut ikkunapuitteet, ja sen vieressä kadulla tuo karibialainen grilli, lähinnä afro-karibialaisten seurakunta? Se selviäisi, jos menisi sunnuntaiaamuna paikalle. Ehkä voisi käydä People’s History -museossa ja katsoa, löytyykö siellä tietoa muuttoliikkeestä Britanniaan ja erityisesti Manchesteriin. Joka tapauksessa mielenkiintoinen sekoitus lähtömaiden, brittiläistä ja sekoittunutta kulttuuria täällä on. Sovusta en tiedä, mutta sitäkin pitää olla, että näinkin rauhallinen elämä luonnistuu.

Kulttuurisen tietämyksen puutteet eivät tietenkään näy vain erilaisten ryhmien nimeämisen tasolla vaan arkissa kohtaamisissa. Vaikka olenkin harrastuksessani eli neulomisessa taitava, en tunne lankakaupan neulonta- ja rupatteluiltojen käyttäytymiskoodistoa, sellaisiin en ole Suomessa päässyt osallistumaan. Tosin tavat voivat olla toiset täällä. Sinne vaan sekaan neulomaan ja juttuja kuuntelemaan. Mutta onko tässä tarpeen ostaakin jotain kaupasta, kaupallinen tilahan tämä on? Osa näyttää tuovan jotain syötävääkin mukanaan. Kaikenlaisissa tilaisuuksissa voi seurata mitä muut tekevät ja mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan tai toimia toisin. Joustoa pitää löytyä enenevissä määrin.

Elämää on hienoa tarkkailla vähän lapsekkaasti Liisa Ihmemaassa -otteella. Siihen on nyt hyvä mahdollisuus.

Mainokset
%d bloggers like this: