Ymmärryksen oikut ja käsitekartat

Kirjoittanut Pekka Kuusela

Käsitekartta (concept map) on amerikkalaisen Joseph Novakin 1970-luvun alussa Cornellin yliopistossa kehittämä menetelmä tarkastella mitä tahansa sisällöllisiä kysymyksiä graafisen diagrammin piirtämisen avulla. Menetelmän luonteeseen kuuluu toisin sanoen vaikkapa tutkimusongelman tai laadullisen aineiston sisällöllisten suhteiden kuvaaminen graafisesti siten, että se auttaa jäsentämään tarkasteltavien asioiden luonnetta. Muista menetelmistä käsitekartta (esim. mind map= miellekartta) eroaa siinä, että se mahdollistaa paremmin käsitteiden suhteiden ja niiden muodostamien väitteiden kuvaamisen. Menetelmää on Suomessa kehitellyt kasvatustieteen puolella Mauri Åhlberg, joka luennoi aiheesta helmikuussa 2013 Kuopiossa paripäiväisessä seminaarissa, johon kuului myös käytännön harjoitus omaan tutkimusteemaan liittyvästä aiheesta. Nämä pohdinnat perustuvat mainittuun koulutukseen.

Mikä merkitys sitten käsitekartoilla on tieteellisessä tutkimuksessa ja opiskelussa? Onko kyse vain amerikkalaiselle kulttuurille tyypillisestä tuotteistamisesta, jossa mitätön käytännön idea käännetään kaupalliseksi tuotteeksi tai jossa markkinoidaan vanhaa asiaa uutuutena? Vaikka itse epäilin koko lähestymistavan sopivuutta tieteelliseen tutkimukseen, yllätyin positiivisesti menetelmän mahdollisuudesta kuvata järkevällä tavalla vaikkapa oman tutkimustyön lähtökohtia tai jäsentää yleisellä tasolla tiettyjä tutkimusasetelmaa. Menetelmän etu on nähdäkseni ennen muuta siinä, että se tekee näkyväksi sitä, millaisiin käsitteisiin tutkimus perustuu, mitkä ovat avainkäsitteiden suhteet ja mitä tutkimuksessa väitetään propositioiden tasolla. Tässä mielessä käsitekartat ja niiden työstämiseen kehitetty graafinen ohjelma IHMC CmapTools on kätevä keino purkaa mitä tahansa kysymystä ja tehdä näkyväksi se, miten lähestyy aihepiiriä sisällöllisellä tasolla. Ohjelma on ilmaiseksi ladattavissa verkosta ja siihen liittyy myös kansainvälinen kehittäjäyhteisö, jolta saa tarvittaessa tukea omien käsitekarttojen työstämisessä.

Nowak ja Canas määrittelevät käsitekartat tiedon järjestämisen ja esittämisen graafisiksi työkaluiksi (Nowak & Canas 2008). Novak korostaa omassa ajattelussaan erityisesti hierarkista jäsennystapaa, jossa käsitteiden suhteet kuvataan hierarkisesti täsmällisesti. Karttaa tekevän kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mitä  hän tarkoittaa loppujen lopuksi tietyillä käsitteillä, miksi ne ovat tutkimuksen keskiössä ja mitkä ovat niiden suhteet (propositiot=väitelauseet) toisiinsa. Käsitekarttaa tehdessä täytyy olla siten tarkka peruskäsitteiden valinnassa, puristaa sisältö tiiviiksi kuvaukseksi ja miettiä tarkasti se, millaisia vaikutussuhteita asioiden välillä on hypoteettisesti. Oppimisen kannalta käsitekartta-menetelmän hyvä puoli on siinä, että se objektivoi ja auttaa reflektoimaan käsitteellisiä suhteita asioiden välillä ja täsmentää em. suhteessa teorian tai teoreettisen lähestymistavan sisältöä. Novakilla itsellään on vankat oppimispsykologiset ja muistin toimintaan liittyvät perusteet käsitekarttojen käyttämiselle. Hän itse puhuu oikeutetusti jopa käsitekarttakeskeisestä oppimisesta (concept map-centered learning), joka olisi vaihtoehto nykyiselle oppimiselle ja jossa käytettäisiin kunnolla Internetin tarjoamia mahdollisuuksia.

Käsitekarttoja on käytetty toistaiseksi lähinnä koulutuksessa ja liike-elämässä apuna jäsentämään opetussisältöjä ja liiketoiminnan yhteistä kollektiivista kognitiota yrityksessä. Tieteellisessä tutkimuksessa ja yliopisto-opetuksessa menetelmän voisi katsoa soveltuvan ainakin kolmeen tehtävään:

1) Tutkimusasetelman kuvaaminen omassa opinnäytteessä: Yleensä opinnäytteiden sisältö tiivistetään työn alkupuolella tiettyyn ongelmanasetteluun tai kuvioon, joka kuvaa analyysin etenemistä. Käsitekartta tarjoaa tässä mielessä ehkä jossain mielessä hieman paremman mahdollisuuden kuvata sitä, mitä ovat tutkimuksen peruskäsitteet ja niiden suhteet. Perinteisesti tieteellisessä kirjoittamisessa suositaan tutkimusongelman kirjallista kuvausta, jossa käsitteiden ja väitteiden suhteet eivät välttämättä tule samalla tavalla eksplisiittisesti esiin kuin käsitekartoissa. Oma ongelmansa on kuitenkin siinä, että hyvän käsitekartan tekeminen vaatii sisällön täsentämistä ja olennaisten käsitteiden suhteiden tarkkaa kuvaamista, joka tarkoittaa rajaamista ja pohdintaa. Käsitekartan tekeminen voi siten helpottaa tutkimuksen yleisen kehyksen hahmottamista, vaikka itse kuvausta ei käyttäisikään lopullisessa käsikirjoituksessa.

2) Laadullisen aineiston analyysi: Käsitekarttaa voi hyödyntää myös joustavasti minkä tahansa laadullisen aineiston jäsentämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkija jäsentää yksittäisten haastattelujen tai koko haastatteluaineiston sisällöllisiä suhteita ja käsitteitä kartan avulla. Tällainen kognitiivinen jäsennystyö on normaali osa laadullisen aineiston työstämistä ennen lopullisen analyysin esittämistä. Esimerkiksi grounded theory-perinteessä onkin itse asiassa ehdotettu samanlaisten graafisten diagrammien käyttöä osana aineiston jäsentämistä, vaikka perinteen edustajat eivät olekaan viitanneet mitenkään käsitekarttoihin omissa oppikirjoissaan (ks. esim. Urquhart 2013). Tässä suhteessa Wheeldonin ja Åhlbergin (2011) julkaisu aiheesta on ensimmäisiä oppikirjoja, joissa pohditaan yleisellä tasolla visuaalisten menetelmien käyttöä sosiaalitieteissä.

3) Yliopisto-opetus: Käsitekarttoja voi käyttää sekä luento-opetuksen tukena että oman oppimisprosessin katalyyttinä. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja jäsentää ainepiiriä tekemällä siitä käsitekarttoja, jotka voivat jalostua pitkälle hyödyntämällä verkkoresursseja. Opiskelijan tehtävänä on puolestaan muodostaa kuva uudesta aihepiiristä kuvaamalla aihepiirin sisältö itselleen. Tämä auttaa puolestaan reflektoimaan sitä, mikä on opittavassa asiassa olennaista ja mitkä ovat keskeisten asioiden suhteet. Tutkimuksessa on todettu, että käsitekarttojen käytöllä on positiivinen vaikutus oppimiseen. Toistaiseksi käsitekarttoja on käytetty kuitenkin lähinnä perusopetuksen tukena, mutta mikään ei estä käyttämästä niitä myöskään yliopistopedagogiikassa, kuten Åhlberg on itse tehnyt. Hänen facebook-sivuiltaan löytää lisämateriaalia tästä aihepiiristä.

Käsitekartan voi tehdä Åhlbergin mukaan runosta tai Raamatusta, miksei tietysti myös omasta identiteetistään tai elämäkerrastaan. Oman kokemukseni perusteella menetelmä on suhteellisen helppo omaksua kenelle tahansa eikä vaati mitään erillisiä resursseja, vain vähän innostusta ja halua oppia uutta. Edes koulutus ei ole välttämättä tarpeen menetelman omaksumiseksi. Lukemattomia strategiapapereita, organisaation powerpoint-esityksiä tai strategiakarttoja pohtineena olisin valmis myös sanomaan, että tämä menetelmä on uusi väline myös kollektiiviseen oppimiseen, puhumattakaan käsitekarttojen käytöstä opetuksessa ja Internetin maailmassa.

Lähteet:

Novak, J. D. & Canas, A. J. (2008). Theory underlying concept maps and how to construct and use them.http://cmap.ihmc.us/publications/researchpapers/theorycmaps/theoryunderlyingconceptmaps.htm

Urquhart, C. (2013). Grounded theory for qualitative research. London: SAGE.

Wheeldon, J. & Ahlberg, M. (2011). Visualizing social science research: maps, methods, & meaning. London: SAGE.

Advertisements
%d bloggers like this: