Inhimillinen tekijä ja erilaisena selviytyminen

Kirjoittanut Vilma Hänninen

Sosiaalipsykologian ja sen lähitieteiden keskeisiin tarkastelun kohteisiin kuuluu kysymys siitä, miten yhteisö suhtautuu erilaisuuteen ja miten ”erilaiset” puolestaan reagoivat tähän.  Tavallisesta poikkeavat joutuvat helposti ennakkoluulojen, syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi, ja tästä selviytyäkseen he kehittävät monenlaisia selviytymisen keinoja.

Yleisradion TV1-kanavan keskusteluohjelmasarja Inhimillinen tekijä nostaa esiin erilaisia tavallisesta poikkeavia ihmisryhmiä. Usein näihin kuuluvat kokevat erilaisuutensa häpeälliseksi tai syrjintään altistavaksi ja pitävät sen siksi omana tietonaan. Ryhmän edustajien julkinen esiintyminen kunnioittavassa ja syväluotaavassa keskustelussa antaa myös ”vilttiketjuun” jääville ryhmän jäsenille mahdollisuuden nähdä oma identiteettinsä arvostettavammassa valossa.

Hyvä esimerkki Inhimillisen tekijän tavasta tehdä marginaalissa oleva ihmisryhmä näkyväksi ja arvostettavaksi oli viime perjantain (8.3.2013) lähetys, jossa esiintyjinä oli kaksi Turnerin oireyhtymää kantavaa naista, Katri Karlsson ja Elina Nykyri. Turnerin oireyhtymä on perinnöllinen ominaisuus, johon liittyy mm. pituuskasvun heikkous, naishormonierityksen puuttuminen ja sairastumisalttius. Ominaisuuteen liittyvää stigmaa ja hämmennystä kuvastaa se, että Katri Karlssonin lapsuudenperheessä asia oli ollut täysin vaiettu. ”Turner-naiset” voivat elää tavallista elämää, joskin biologisten lasten saaminen on heille vaikeaa.

Ohjelmassa esiintyneet naiset ovat ”erilaisia” myös siten, että he muodostivat keskenään naisparin. He ovat siis kahden vähemmistöryhmän leikkauspisteessä. Heidän kokemuksensa kuitenkin on ollut, että yhdellä tavalla erilaiset hyväksyvät helpommin myös muut erilaisuuden muodot. Elina Nykyrillä on myös kolme erittäin harvinaista ja suuria selviytymishaasteita aiheuttavaa  sairautta.

Karlssonin ja Nykyrin keskustelussa kuvaamat erilaisuuden tuottamista haasteista selviytymisen keinot havainnollistavat hyvin sitä selviytymiskeinojen kirjoa, jolla erilaisuuden tuottamaan identiteettiuhkaan voi vastata.  Näitä voi eritellä englantilaisen sosiaalipsykologin Glynis Breakwellin (1986)  jaottelun avulla. Psyykensisäiset selviytymiskeinot  tähtäävät erilaisuuteen liittyvien kielteisten kokemusten minimointiin. Näitä voivat olla tilanteen kieltäminen (mihin ehkä Karlssonin lapsuudenperheen vaikenemisella tähdättiin) tai sen hyväksyminen muovaamalla omaa suhtautumista – mistä esimerkkinä voi pitää Karlssonin pitkää, terapian tukemaa aikaa jolloin hän työsti seksuaalista identiteettiään ennen sen julkistamista. Psyykensisäisestä  selviytymiskeinosta esimerkki on myös Nykyrin mainitsema huomion kiinnittämisen positiivisiin asioihin elämässä. Ihmistenväliset selviytymiskeinot sisältävät Breakwellin jaottelussa sellaisia vaihtoehtoja kuin eristäytyminen tai vihamielisyys, pyrkimys sulautua ”tavallisiin” sekä ”tavallisten” odotuksiin mukautuminen. Tällaisia keinoja Inhimillisen tekijän Turner-naiset eivät kuvanneet.  Jostain syystä Breakwell ei sisällytä ihmistenvälisten selviytymiskeinojen luetteloon ystävyys- ja parisuhdetta, joka puolestaan Karlssonin ja Nykyrin kertomuksissa näyttäytyi perustavanlaatuisena.  Kolmas Breakwellin esittämä selviytymiskeinojen tyyppi on ryhmienväliset strategiat. Niillä pyritään korjaamaan sitä, että ”erilaisten” ryhmä on ”tavallisia” vähemmän arvostettu. Ryhmienvälisistä strategioista merkittävin on sellainen ryhmätoiminta, jolla pyritään ryhmän aseman parantamiseen ja tunnustuksen saamiseen ”tavallisten” taholta. Tällaista toimintaa Karlsson ja Nykyri ovat elämässään vahvasti toteuttaneet Turner-ihmisten ja harvinaisten sairauksien kantajien (HARSO) yhdistystoiminnassa. Toiminta ei siis enää tähtää vain oman kokemuksen tai tilanteen helpottamiseen vaan myös muiden samassa tilanteessa olevien auttamiseen.

Breakwell muistuttaa, että selviytymiskeinojen valinta ei ole yksilön omassa vallassa, vaan sitä rajaavat monenlaiset sosiaaliset tekijät. Karlsson ja Nykyri ovat selvästikin ihmisiä, joilla on erinomaiset selviytymisresurssit. Monille samaan ryhmään kuuluville selviytyminen voi olla paljon haastavampaa. On myös syytä muistaa, että erilaisuuden tuottamat vaikeudet eivät ole yksinomaan psykologisia, vaan usein myös kouriintuntuvan materiaalisia. Karlsson ja Nykyri kertoivat muun muassa miten he ovat joutuneet taistelemaan saadakseen Nykyrille kuntoutusta ja hengen pelastavaa lääkitystä.  Toiveesta  saada lapsi he kertoivat jo luopuneensa – samaa sukupuolta olevien nykyisen lain puitteissa ole mahdollista saada adoptiolasta.

Inhimillisen tekijän kaltaiset televisio-ohjelmat kykenevät tekemään oudon tutuksi eli tuomaan suurelle yleisölle tuntemattomia elämäntilanteita näkyviksi ja mahdollistamaan niissä elävien ihmisten kokemuksiin eläytymisen. Erityisryhmän ”mannekiinina” toimiminen kameroiden edessä vaatii suurta rohkeutta ja sanavalmiuttakin. Me katsojat saamme olla kiitollisia tilaisuudesta nähdä yksityisyyden verhojen taakse ilman tirkistelyn tunnetta. Ohjelman katsominen heittää ”tavallisille” haasteen tarkistaa vähemmistöön kohdistuvia käsityksiään ja toimintatapojaan.

Lähteet:

Breakwell, Glynis (1986) Coping with threatened identities. London: Methuen.

Mainokset
%d bloggers like this: